Ajattelin olla narjakka ja kirjoittaa tämän osan nyt, kun ei maanantaiksi ole läksyjäkään ja satun nyt olemaan kirjoittamistuulella. Perijä-äänestystä ei valitettavasti pidetä, sillä olen jo päättänyt, kenestä tulee perijä. 8) Ihan maanantaiksi ei ehtinyt, vain kaksi viikkoa myöhässä, anteeksi siitä! Toivoisin, että mikäli aiot lukea osan, myös kommentoisit! On aina mukava saada kommentteja tehdystä työstä. Tätäkään en ole kirjoittanut kuin kolme tuntia, että jos vaikka jotain tunnustusta? :)

Neiti Ingrid pääsi ensimmäisenä uudistamaan tyylinsä. Hän halusi olla rohkeampi, ja valitsikin aika... tuota... paljastavan paidan. Hiukset säilyivät punaisina, mutta hieman vaaleammalla sävyllä. Pääaineekseen neito valitsi matematiikan, koska siitä olisi taatusti apua peli-uralla.

Thomas puolestaan valitsi miehisemmän tyylin, ja hänenkin hiuksensa säilyttivät alkuperäisen värin. Tämä herra valitsikin sitten pääaineekseen biologian; täytyisihän hänen oppia tunnistamaan kalat, jos kerran aikoi suunnata merentutkimus-uralle!

Sisarukset halasivat toisiaan. "Se onnistui yli odotusten", Ingrid riemuitsi, "pääsin sittenkin yliopistoon."
Thomas katsoi sisartaan hetken. "Sinun suunnitelmasi oli kyllä nerokas", hän myönsi lopulta, "mutta äiti on varmaan hyvin suutuksissa meille."
 "Sitten on", Ingrid tuhahti ja käänsi selkänsä veljelleen.

Opiskelu oli tietenkin kaiken a ja o yliopistossa, mutta välillä eteen sattui pieniä häiriötekijöitä. Heti ensimmäisenä päivänä yliopistossa Ingridin eteen syöksyi alaston mies. Neito piti päättäväisesti katseensa kirjassa, mutta hänen ilmeensä kertoi kaiken.

Pidemmän päälle opiskelu oli väsyttävää, ja tarvittiin järeitä keinoja tylsyyden selättämiseen. Ingrid syöksyi puhelimen luokse ja tilasi taksin. Voisihan sitä aina mennä katsomaan, millaisia menopaikkoja yliopistossa oikein on.

Kun Ingrid kuuli taksin saapuvan, hän juoksi ovesta ulos, mutta hillitsi itsensä pudottuaan melkein portaista. Hän valitsi rauhallisemman kävelytyylin - hitaamman, mutta turvallisemman.

Astuttuaan taksiin Ingrid huomasi yllätyksekseen taksikuskin olevan naispuolinen. Yleensähän taksikuskit olivat miehiä, mutta yliopisto olikin eri asia. Ehkä miehiä oli työllistetty liikaa, Ingrid pohti. Taksikuski vilkaisi peilin kautta Ingridiä, ja hänen katseensa oli kysyvä.
"Tuotaa... viekää minut jonnekin, missä on aina porukkaa", Ingrid sopotti. Hän ei tosiaankaan tiennyt, missä yliopiston vapaa-ajan paikat olivat, saatika minkä nimisiä ne olisivat. Nainen nyökkäsi ja painoi kaasua.
"Minne me olemme menossa?" Ingrid kysyi.
"Olemme menossa yhteen pieneen paikkaan, en tiedä sen nimeä", taksikuski vastasi, "mutta sen tiedän, että siellä on jotakuinkin aina opiskelijoita." Ingrid nyökkäsi tyytyväisenä, sen hän oli halunnutkin kuulla.

Ingrid käveli tämän pienen paikan sisälle. Siellä häntä vastaan tuli nainen, joka näytti hyvin tutulta. Ingrid oli varma, ettei koskaan ollut nähnyt naista muualla kuin korkeintaan kuvissa... niin, kuvissa! Nyt hän tiesi, kuka tämä nainen oli; isän sisko, jonka nimi oli Decembre.
"Hei Decembre!" Ingrid hihkaisi iloisesti. Decembre kääntyi katsomaan häntä, ja hänen silmänsä laajenivat hämmästyksestä.
"Oletko... oletko sinä Augustin tytär, Ingrid?" Decembre katsoi veljentytärtään epäileväisenä. Hänellehän toki oltiin kerrottu, että Ingrid oli yliopistoiässä, mutta että hän tulisi näinkin pian tänne.
"Olen, olen minä. Etkös sinä ole isän kaksoissisko?" Ingrid kaiveli muististaan palasia, kaikkea mitä isä oli sisaruksistaan kertonut. Niin, Decembrehän oli isän kaksoissisko. Sitten oli tietenkin vielä Novembre, mutta hän oli isää niin paljon nuorempi. Novembren Ingrid muistikin, tosin vain hämärästi.

"Onko sinun veljesikin täällä?" Decembre kysyi uteliaana. Hän tiesi, että Ingridillä oli sisaruksia, siitä oli äiti pitänyt visusti huolen.
"Kyllä, Thomas on täällä", Ingrid sanoi ja ihmetteli, mistä täti oikein sai tietonsa. Nyt kun hän katseli tätiään tarkemmin, hän ei näyttänyt vanhemmaltakaan kuin Ingrid! Hän oli kylläkin kuullut, että yliopistossa opiskelu auttaa pitämään nuorena, mutta ei ollut ikinä tiennyt, uskoako tarinaan vai ei.
"Sinähän voisit tulla joskus käymään asunnossamme", Ingrid kuuli itsensä sanovan, "Thomaskin varmaan ilahtuisi." Decembre oli hetken hiljaa, kunnes viimein vastasi: "Niin, voisinhan minä, mutta vasta sitten, kun omat opiskeluni ovat ohi. Minulla on menossa viimeinen vuosi, ja on niin paljon opiskeltavaa, että en yksinkertaisesti ehdi."

Thomas kuuli pihalla autonoven kolahtavan, ja juuri samaan aikaan myös puhelin soi. Hän kiirehti vastaamaan puhelimeen, ennen kuin Ingrid tulisi sisälle. Jos puhelimessa olisi äiti, olisi varmasti paljon parempi, että vastaaja olisi Thomas, koska hän ei haluaisi kuulla sitä huutoa, mikä mahdollisesti alkaisi, jos Ingrid ehtisi vastaamaan.

Thomas nosti kuulokkeen ja totesi asian olevan juuri niin kuin oli pelännytkin; langan toisessa päässä oli äiti. Thomas voihkaisi hiljaa.
"Hei, Thomas", Rebekka sanoi ennen kuin Thomas ehti sanoa kuka oli puhelimessa.
"Mistä tiesit, että minä vastaisin?" Thomas kysyi hämmentyneenä.
"Ingrid ei ole kotona, kuulin niin Decembreltä", sanoi ääni puhelimessa.
"Decembre -?"
"Isäsi kaksoissisar", Rebekka selitti kärsimättömästi, "mutta kuuntelehan nyt, kultaseni. Haluan, että teet selväksi, ettei Ingridistä tule perijää. Tiedän, että Ingrid varmasti on ymmärtänyt sen, mutta hän saa kuulla sen nyt sinultakin."
Juuri kun Thomas oli vastaamassa, ovelta kuului: "Hei, Thomas, kenen kanssa oikein puhut?"
"Onko siellä Ingrid?", Rebekka kysyi kärkkäästi.
"Tuota..." Thomas ei halunnut, että syttyisi taas muhkea riita.
"Kutsu hänet puhelimeen." Thomasin ei auttanut kuin kutsua Ingrid puhelimeen.

Ingrid tarttui Thomasin ojentamaan luuriin. Juuri kun hän perehtyi kuuntelemaan äitiään, Thomas katsoi turvallisimmaksi luikkia yläkertaan karkuun mahdollista riitaa.
"Mitä asiaa?" Ingrid kysyi mahdollisimman töykeästi.
"Kuinka sinä julkeat puhua äidillesi tuohon äänensävyyn!" Rebekka huudahti.
"Aivan helposti", Ingrid totesi täysin tyynesti julma sävy äänessään. Häntä hymyilytti, kun äiti oli varmaankin luullut, että hän pillahtaisi itkuun.
"Sanonpa nyt vain, että sinusta ei tule perijää. Et ole perijä, eikä sinusta myöskään tule perijää! Sanonko vielä kolmannenkin kerran, vai menikö perille?"
"Minä en siis ole perijä?" Ingrid maisteli uutta tietoa suussaan. "Se on kyllä hyvä, en olisi halunnut asua kanssasi samassa talossa."
"Olepa nyt tyttö vähän kunnioittavampi äitiäsi kohtaan!" Rebekka aloitti, mutta Ingrid ei kuunnellut. Hän oli alkanut kävellä langaton luuri kädessään huoneen toiseen päähän.

"Minä? Kunnioittavampi? Sinua kohtaan? Älä kuule edes kuvittele!" Ingridin äänestä kuulsi huvittuneisuus, ja hän joutui tekemään kaikkensa, jottei purskahtaisi nauruun.
"Kyllä sinun pitäisi olla, minähän olen sentään äitisi!" Rebekka puolestaan ei pystynyt peittämään raivoaan.
"Äiti? Sinäkö? Minulle sinä et ainakaan ole ollut äiti. Sinä vain uhkailit minua ja teit kaikkesi saadaksesi minut huonoon valoon isän silmissä", Ingrid lateli syytöksiä liukuhihnalta.
"No sinähän olet huono! Et ole missään hyvä!"
"Voi, siinä sinä olet väärässä. Isän mielestä olin täysin normaali ja hieno lapsi. Minulla on monia ominaisuuksia, jotka olen perinyt isältä ja Raijalta - Decembreltäkin olen perinyt osan luonnettani."
"Sen kyllä huomaa. Ulkoisesti näytät aivan siltä kurjalta akalta."
"Älä puhu tuohon sävyyn Raijasta -" Ingrid joutui keskeyttämään, kun linja meni poikki. Rebekka ei ilmeisesti ollut kestänyt tyttärensä syytöksiä tai ei ollut varautunut sanaharkkaan. Ingrid laittoi luurin takaisin paikoilleen ja alkoi pohtia tilannetta.

Myöhemmin illalla, kun Ingrid oli tehnyt ruuan, Thomas vihdoinkin uskaltautui alakertaan. Hän tapasi sisarensa istumasta pöydän ääressä. Ulkoisesti sisarella näytti olevan kaikki aivan mainiosti, mutta jospa sittenkin...
"Hei", Thomas sanoi arasti ja istuutui pöytään.
"No hei", Ingrid sanoi iloisesti ja hymyili leveästi.
"Taisit sitten riidellä äidin kanssa?" Thomas arveli ja nähdessään sisarensa ilmeen hän ymmärsi, että oli osunut oikeaan.
"Äiti ilmoitti, ettei minusta tule perijää", Ingrid ilmoitti, "ikään kuin se olisi suurempikin menetys. Totta puhuen en ole ollut oikein innostunut ajatuksesta, että minusta tulisi perijä. Nyt kun minusta ei tule, tuntuu kuin kaikki paino olisi noussut harteiltani."
"Etkö... etkö sinä halunnutkaan perijäksi?" Thomas äimistyi uskomatta korviaan. "Mutta minähän luulin -"
"Niin, niin sinä luulit", Ingrid hymyili, "mutta minun mielestäni parempi perijä olisi joku nuoremmista. Me olemme jo aikamme eläneet äidin silmissä - tai ainakin minä."
"Niinkö?" Thomasille tieto oli aivan uusi. Hänen mielestään äiti oli valinnut perijän jo aikoja sitten, mutta ilmeisesti näin ei ollutkaan.

Seuraavana aamuna äidin kanssa käyty keskustelu pyöri yhä Ingridin mielessä. Vielä unenpöpperöisenä Ingrid ei ollut huomannut mitään epätavallista, mutta hieman virottuaan hän huomasi, että Thomas makasi lattialla täysissä pukeissa.

Ingrid kiirehti veljensä vierelle. Thomas oli kaatunut omituiseen asentoon, ja hetken Ingrid ehti jo epäillä, että veli oli tajuton. Pian hän kuitenkin huomasi, että Thomasin rinta kohoili tasaiseen tahtiin ja erottipa hän välillä kuorsaustakin.
"Taas se on ollut liian väsynyt ehtiäkseen sänkyyn asti nukkumaan", Ingrid mutisi päätään pudistellen. Hän muisti, että nuorempana Thomas oli jäänyt nukkumaan milloin minnekin oli sattunut nukahtamaan. Yliopistokaan ei nähtävästi olisi poikkeustapaus.

Ingrid herätti veljensä, joka kapusi omaan sänkyynsä nukkumaan. Thomas oli tuskin ehtinyt ummistaa silmänsä, kun jo joku tuli hänen uniaan häiritsemään. Laama-asuinen sim oli juossut huoneeseen ja aloittanut hurjan kannustushuudon. Thomas raotti silmiään ja totesi parhaimmaksi nousta ylös ennen kuin tärykalvot puhkeaisivat.

Thomasin lähdettyä alakertaan aamiaiselle Ingrid hiippaili veljensä huoneeseen, asetti laskut pöydälle ja katsahti tietokonetta. Hänen mielialansa lopahti, sillä tietokone oli rikki, ja laskut myöhästyisivät. Hetken hengähdettyään Ingrid kuitenkin muisti lukeneensa kirjan tietokoneen korjaamisesta, ja päätti soveltaa tietoa tähän tietokoneeseen. Hän aloitti avaamaan keskusyksikköä hitaasti, mutta varmasti - kirjassa oli neuvottu myös keskusyksikön avaaminen ja sulkeminen.

Kun korjaaminen oli vielä kesken, Thomas piipahti omassa huoneessaan. Hän ei edes viitsinyt kysyä, mitä sisko oikein luuli tekevänsä, Ingrid ei olisi kuitenkaan vastannut kysymykseen. Näin ollen Thomas totesi parhaimmaksi hävitä paikalta, ennen kuin hän joutuisi avustamaan sisartaan tämän toivottomalta näyttävässä korjausyrityksessä. Tosiasiassa Ingridin korjausurakka eteni oikeinkin mainiosti.

Loppujen lopuksi tietokoneessa ollut vika ei ollutkaan kovin kummoinen. Paikannettuaan vian Ingrid oli korjannut sen suhteellisen nopeasti. Thomasin lähdettyä luennolle Ingrid joutui sammuttelemaan tulipaloa, jonka oli onnistunut sytyttämään yrittäessään valmistaa uutta ruokalajia. Vaikka hän olikin kätevä käsistään, ruuanlaitto ei ollut se kaikkein vahvin alue, ja yleensä hän onnistui polttamaan kaiken pohjaan. Niin tänäänkin, mutta se riistäytyi vähän käsistä, ja tuloksena oli tulipalo.

Tuli alkoi kuitenkin olla jo voitolla ja liekit hohkasivat kuumuutta ja nuolivat jo ikkunanpieliä. Vielä täytyy jaksaa, täytyy jaksaa, Ingrid ajatteli kuumeisesti ja löysi jostain vielä voimia yrittää taltuttaa liekit, mutta lopulta hänen täytyi heittää vaahtosammutin syrjään ja juosta puhelimen luokse.

"1... 1... 2..." Ingrid naputteli numeroita hädissään ja onnistui ensi yrityksellään naputella kokonaan väärän numeron. Toisella yrityksellä numero oli oikea, ja hän odotti linjalla.
"Crystal Springsin hälytyskeskus, kuinka voimme auttaa?"
"Täällä opiskelija-asunnossani on tulipalo, hella syttyi palamaan kun tein ruokaa", Ingrid sopotti puhelimeen nopeasti tietäen, että ikkunanpielet alkoivat jo olla mustuneet.
"Opiskelija-asunnossa? Saisinko oikean osoitteen, kiitos?"
"En minä tiedä, en tiedä..." Ingrid alkoi jo olla epätoivoinen, kunnes muisti, "aivan! Peloponnesoksenkatu 23. Tarvitseeko mainita yliopiston nimeä?"
"Ei tarvitse, koko Crystal Springsissä ei ole kuin yksi Peloponnesoksentie", hälytyskeskuksen naisvirkailija sanoi, "lähetämme jonkun sinne. Oletteko yksin talossa?"
"K-kyllä. Veljeni on luennolla."
"Siinä tapauksessa voitte sulkea puhelimen ja menkää pihalle odottamaan paloautoa. Sitten voitte opastaa heidät. Apua on tulossa noin minuutin päästä."
Ingrid sulki puhelimen ja juoksi pihalle. Pian apua saapui, tulipalo oli taltutettu ja vahinkovakuutus korvasi pahasti palaneen hellan ja kärventyneet ikkunanpielet.

Myöhään illalla tehdessään lopputyötä Ingridin mielessä pyöri vain yksi asia: Minä aiheutan onnettomuutta kaikkialla missä vain olenkin. Hän ei kuitenkaan ollut lähdössä pois - ei ainakaan vielä, sillä hän halusi käydä yliopiston loppuun. Ingrid yritti keskittyä parhaansa mukaan työhönsä, ja onnistui loppujen lopuksi saamaan siitä kelvollisen. Hänestä ei tulisi perijää, joten hän ei tarvitsisi huippuarvosanoja.

Ingridin hipsittyä nukkumaan Thomas siirtyi tekemään lopputyötään. Hänen kokeensa olisivat myöhemmin, mutta lopputyö täytyisi palauttaa heti seuraavalla luennolla. Thomasilla puolestaan ei ollut minkään valtakunnan vaikeuksia kirjoittaa ainettaan, kun aihekin oli helppo: "Merenelävät ja ekosysteemi". Hän sai lopputyönsä valmiiksi suhteellisen nopeasti ja totesi tehneensä loistavaa työtä.

Thomas hipsi nukkumaan ja tuskin hänen päänsä ehti koskettaa tyynyä, kun hän jo oli syvässä unessa. Nukkuessaan hän uneksi olevansa merellä pyydystämässä valaita. Hymy nousi nuoren miehen huulille, koska uneen liittyi vielä kaunis nuori nainen.

Herätessään auringonpaisteeseen unesta ei ollut enää tietoakaan, eikä Thomaskaan muistanut, mistä oli uneksinut. Hän muisti ainoastaan kauniin ruskeahiuksisen tytön, johon hän tunsi nyt olevansa palavasti rakastunut.

Mennessään luennolle sama tyttö pyöri vieläkin hänen mielessään, eikä hän päässyt siitä eroon, ei sitten niin millään. Ei hän kyllä halunnutkaan unohtaa tytön kasvoja, ja muisteltuaan ankarasti hän muisti, että oli nähnyt tytön jossain kaupungilla pyöriessään. Tytöllä oli vieläpä pisamia, jotka tekivät hänestä erittäin kauniin näköisen. Thomas ei tiennyt, mikä tytön nimi oli saatika sitten missä hän asui, jotta voisi soittaa tytölle. Harmitellessaan tätä seikkaa Thomas raahautui yliopistolle apein mutta innokkain mielin.

Palatessaan luennolta Thomas huomasi Ingridin olevan vielä yöpuvussaan. Ingrid kertoi kuitenkin käyneensä siinä välillä tekemässä kokeen ja pääseensä läpi. Thomas onnitteli siskoaan, joka otti onnittelut hyvin vastaan, mutta hänellä oli muutakin.
"Thomas, minulla on hieman asiaa", Ingrid sanoi vakavoituneena.

"Mitä asiaa sinulla sitten on?" Thomas sanoi erittäin epäluuloisesti. Hän tiesi sisarensa metkut - ainakin melkein.
"Minä tapasin yliopistolla erään miehen", Ingrid sanoi ja alkoi kikattaa.
"Anna minä arvaan loput", Thomas sanoi tympääntyneenä, "olet kutsunut hänet tänään tänne ja aiotte flirttailla koko yön."
"Ehei", Ingrid naurahti iloisesti, "tai, melkein oikein. Löysin nimittäin sinulle naisen!"
"Sinä teit mitä?"
"Löysin sinulle naisen."

Illalla se tuli todistettua; Ingridillä oli mies, vieläpä aika hyvännäköinen mies. Hän oli kertonut nimekseen Nico. Ingridillä ei ollut aikomustakaan rakastua mieheen tai pitää tätä pidempään, ja hän oli vieläpä sitä mieltä, että saattoi olla tämän Nicon yhden yön hoito.

Vaikka olisinkin yhden yön hoito, olen sitten loistava hoito, Ingrid ajatteli mielessään ja tarjosi Nicolle selkähierontaa. Ingrid oli kuullut muilta Nicon yhden yön hoidoilta, että mies nautti hyvästä hieronnasta.
"Olet todella hyvä hieromaan, Ingrid", mies sanoi hunajaisella äänellä.
"Kiitos." Ingridin ääni ei ollut yhtä hunajainen, mutta hän pyrki pehmeämpään sävyyn, kun yleensä hänen äänensä viilsi kovaa.

Thomas oli kutsunut myös yliopistossa tapaamansa Joonaksen. Hän toivoi, että sisar pitäisi ystävästään enemmän kuin siitä retkusta, joka oli oikea naistenmies kuuleman mukaan.
"Ingrid on sisällä", Thomas kuiskasi kuin oikea salaliittolainen. Joonas nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi ja käveli ovea kohti.

Viidentoista minuutin kuluttua ovikello soi ja Thomas riensi avaamaan. Ovella seisoi kaunis, vaaleahiuksinen tyttö joka oli Thomasin mielestä ilo silmälle.
"Sinä olet varmaan Kati?" mies arvuutteli.
"Kyllä, minä olen", Kati vastasi.
"Tule toki sisään, minä olen Thomas." Kati astui sisään ja Thomas ajatteli, että hän oli kaunis, muttei silti pärjännyt hänen unelmiensa tytölle.

Kati huomasi Thomasin komeaksi nuoreksi mieheksi ja iski heti kyntensä kiinni. Thomasilla ei ollut mitään sitä vastaan, sillä toistaiseksi tämä ruskeahiuksinen tyttö oli teillä tietymättömillä, ja jos hän ei olisi näkemässä...

Thomasin mielestä Katin tyyli oli kuitenkin kulahtanut ja vähin sanoin hän talutti nuoren naisen pihalle, istutti tämän parturintuoliin, nappasi sakset ja peilin ja aloitti leikellä.

Kati ihastui uuteen tyyliinsä tavattoman paljon. Hänen mielestään Thomas oli todella taitava ja kaiken lisäksi hän oli saanut piilolinssit, joita oli monta vuotta halunnut.

Ingrid palasi ulkoa sisälle hihitellen itsekseen. Hän oli arvannut, että Thomas ja Kati viihtyisivät hyvin yhdessä, mutta että näinkin hyvin. Ingrid oli onnistunut saattamaan kaksi ihmistä yhteen, mutta hän ei ollut ilahtunut Joonaksen tulosta.

Seuraavana aamuna juhlien jälkimainingit näkyivät vielä. Ingrid tärisi vieläkin innosta eikä ollut nukkunut koko yönä. Thomas ihmetteli sisarensa käytöstä, sillä hän oli nukkunut yönsä hyvin.
"Ingrid, mitä sinä oikein teet?" Thomas ihmetteli, kun Ingrid oli tiputtanut neljännen palan leipää lattialle.
"Minä olen vielä innoissani", Ingrid tunnusti ja hörpättyään kahvia tärinä ei ollut enää niin häiritsevää.

"Ai siitä Nicostako?" Thomas kysyi varovaisesti. Kaikista vähiten hän nyt kaipasi pitkää selontekoa Ingridin ja Nicon yhteisestä illasta.
"No juu. Tiedän kyllä, että olin vain hänen yhden yön hoitonsa, mutta hän oli samaa minulle", Ingrid sanoi vaikuttaen normaalilta, "olen kuullut juttuja siitä, millainen hän oikein on."
Thomas huokaisi helpotuksesta. Hän oli pelännyt, että Nico oli kietonut Ingridin pikkusormensa ympärille. Toisaalta vaikutti siltä, että isosisko tahtoikin olla perheen musta hevonen.

Päivällä, kun Thomas oli juuri tiputtanut roskat pönttöön, pihalle asteli ruskeahiuksinen cheerleader. Hän vilkaisi tyttöä kiinnostuneena, sillä tällä oli ruskeat hiukset. Katseltuaan kauemmin Thomasin täytyi kuitenkin todeta, että tyttö ei ollut sama kuin unelmissa.

Sisällä Ingrid luki kirjaa, joka kertoi matemaattisten yhtälöiden ratkaisemisesta. Hän kohotti katseensa, kun Thomas asteli hänen ohitseen.
"Mitä sinä ulkona teit?" Ingrid kysyi uteliaana.
"Vein roskat", Thomas kertoi välttelevästi ja Ingridin epäilykset heräsivät.
"Mitä muuta?" Ingrid sanoi haastavasti.
"No..." Thomas aloitti ja antoi sitten periksi, "äidiltä tuli kirje, jossa hän ilmoitti että soittaa kohta ja hän haluaa sinut puhelimeen."
"Jos hän aloittaa taas riitelemisen -" Ingridin ääni kohosi kimeämmäksi lauseen jatkuessa. Thomas katsoi parhaimmaksi poistua paikalta.

Kuten Thomas oli arvellutkin, puhelin soi vain muutamaa minuuttia myöhemmin. Ingrid käveli puhelimen luokse, nosti kuulokkeen ja veti syvään henkeä. En saa menettää malttiani, en saa menettää malttiani, hän hoki itsekseen. Kun tunsi olevansa tarpeeksi rauhallinen, hän nosti kuulokkeen korvalleen.

"Hei, äiti", Ingrid sanoi pakottaen ääneensä tekopirteän sävyn, "onpa mukavaa kuulla äänesi."
"Älä turhaan ole kohtelias, tiedämme molemmat, mitä ajattelet minusta."
Hänpä on hyvällä tuulella, Ingrid ajatteli. Luuriin hän sanoi: "Niin tiedämme, ja varsinkin sinä."
"En kuitenkaan halua vielä riidellä", Rebekka sanoi, "haluan sanoa yhden asian. Tämä liittyy sisaruksiisi. Tahdoin sinut puhelimeen, koska olet vanhin ja vastuussa kaikesta opiskelija-asunnossanne."
"No sano sitten, ei minulla ole koko päivää aikaa olla puhelimessa", Ingrid sanoi töykeästi.
"Niinpä sanonkin. Sisaruksesi, Charlie, Marianne ja Seamus, ovat tulossa sinne. He pyysivät ilmoittaa sinulle." KLIK!
Linja katkaistiin toisessa päässä ja Ingrid jäi tuijottamaan luuria äimistyneenä.

Charlie, Seamus ja Marianne ovat tulossa tänne, Ingrid ajatteli ja pakokauhu valtasi pikkuhiljaa hänen mielensä. Eihän tänne mahdu! Tämä asunto on liian pieni ja rahat ovat tiukoilla... Täytyy kertoa Thomasille!

Ingrid kutsui Thomasia ja tämä tuli alakertaan. Ingridin selitettyä asiansa Thomas näytti hyvin mietteliäältä eikä puhunut mitään muutamaan minuuttiin.
"Charlie, Seamus ja Marianne ovat siis tulossa tänne?" Thomas varmisti vielä kerran.
"Kyllä, kyllä ovat tulossa", Ingrid sanoi, "eikä tänne mahdu!"
"Kyllä mahtuu, kaadetaan yläkerrassa pari seinää ja yhdistetään huoneet", Thomas sanoi luottavaisesti. Thomas, perheen optimisti. Melkein aina oikeassa, sillä hän sai sanoillaan toiset uskomaan, että pystyivät tekemään jotain eikä vain istumaan aloillaan ja tuijottelemaan käsiään.

Pian pihalta kuului oven kolahdus ja Thomas juoksi pihalle. Siellä oli koko kolmikko, mutta ensimmäisenä hän kiinnitti huomionsa Charlieen.
"Charlie, oletpa sinä kasvanut!" Thomas sanoi ja kuulosti omasta mielestään vanhalta. Charlie ajatteli kai hyvin samansuuntaisesti, sillä hän tuhahti.

Ingrid tenttasi puolestaan Seamusia, joka oli mielissään sisarensa äkillisestä mielenkiinnosta omaan elämäänsä.
"Äiti oli aika raivona kun te lähditte sillä tavalla", Seamus naureskeli, "olisitpa nähnyt hänen ilmeensä. Mummi kertoi meille, mitä olit kirjoittanut päiväkirjaasi. Sen takia äiti ja isä riitelivät, mutta he sopivat."
Ingridin ilme oli hyvin harmistunut. "Miksei isä eronnut äidistä?"
"Uskoisin, että äidillä on liian paljon vaikutusvaltaa perheessä", Seamus sanoi uskaliaasti.

Ingrid ei halunnut enää kuulla äidistään ja siirtyi Mariannen luokse. PIkkusisko muistutti suuresti häntä, vaikkei olisi välttämättä uskonut. Siskokset juttelivat kaikesta maan ja taivaan välillä - koulusta, poikaystävistä, kotitapahtumista. Ingrid tiesi, kuinka ahdasta talossa tulisi olemaan, mutta ei hennonut sysätä kaikkea vastuuta pikkusiskonsa harteille. He lähtivät astelemaan sisälle ja hän aloitti sisarustensa tutustuttamisen taloon ja sen tapoihin.

 

Tässä siis tämä osa, kesti vain... öööh.... kaksi viikkoa saada tämä ulos. :D Mutta juu, seuraavan osan ajankohtaa en voi luvata, mutta olenpa minä reippaana tyttönä saanut jo noin puolet kuvista otettua. Toivon kuitenkin, että tämä osa saisi paaaljon kommentteja. :) Saatte myös arvuutella seuraavan osan tapahtumia, sillä silloin tapahtuu jotain oikein mullistavaa.