Noniin, nyt on siis aika paljastaa, toteutuiko Andromedan suunnitelma sitten lopultakaan. Ja aluksi sanon, että kommentoida saa :----) Enjoy! Muuten, jos luet, niin toivottavasti myös kommentoit. :--) Etteivät ne ole aina ne samat ihanat ihmiset, jotka lähettelee niitä kommentteja. Kiitän :)

Andromeda astui puolen tunnin päästä olohuoneeseen, jossa Raija oli paraikaa hurmaamassa parhaansa mukaan Alexia, joka näytti siltä, että Raija oli jo ehtinyt kietoa miehen pikkusormensa ympärille. Raija ehdotteli Alexille kaikkea, ja juuri kun he olivat aikeissa suudella toisiaan, Alexin vaimo astui huoneeseen.

Raija ryntäsi miehensä luokse, ja alkoi läimiä häntä päin naamaa. "KUINKA - SINÄ - KEHTAAT - SUUDELLA - TUOTA - NAISTA!? MINÄ - OLEN - SINUN - VAIMOSI!!" Andromeda istui sohvalla ja nauroi tilanteesta tyytyväisenä. Nyt, jos hän vetelisi oikeista naruista, Raija (vaaleahiuksinen) lähtisi talosta ikiajoiksi.

Kun Raija oli lopettanut miehensä läimimisen ja sättimisen, Andromeda juoksi rouvan luokse. "No? Nyt sitten huomasit, että miehesi ei pidä sinusta", Andromeda sanoi ilkeästi nauraen. Raija mulkaisi Andromedaa. "Huomasin sen hyvin selvästi", hän sanoi, mutta ajatteli kokeilla pientä ansaa Andromedalle, "mutta minäpä TIEDÄN, että sinä houkuttelit Raijan tänne, ja tämä toinen Raija hurmasi ja liehitti miestäni niin kauan, viikkokausia!" Andromeda haukkoi henkeään tyrmistyneenä: "Mistä sinä tiedät?" Raija alkoi nauraa: "En minä tiennytkään, tein sinulle ansan. Mieleeni vain pälkähti ajatus, että sinä olisit tämän takana." Andromeda raivostui silminnähden: "Pitääkö minun nyt takoa sinulle päähän, että sinä lähdet tästä talosta!?" Raija raivostui kahta kauheammin: "Sinulla ei ole valtaa takoa minulle päähän mitään, kuvottava akankuvotus!"

Kun naiset olivat lakanneet riitelemästä, ja Raija oli kävelemässä puhelimelle, Alex riensi häntä vastaan ja alkoi pyydellä anteeksi: "Voi Raija-kulta, anteeksi. En tiedä mikä minuun meni, se nainen vain, vain, hurmasi minut, kietoi minut pikkusormensa ympärille!" Raija huokaisi syvään ja niiskaisi. "Ei se mitään, minä tiedän, että Andromeda oli tämän takana. Hän myönsi äsken asian, ja lähti suuttuneena pois."

Muutaman minuutin kuluttua Raijoilla alkoi tahtojen taisto. "Etkö sinä millään opi olemaan työntämättä nokkaansa muiden asioihin?", mustahiuksinen Raija alkoi kirkua, "ala-asteella ja yläkoulussakin olit aivan samanlainen. Aina työntämässä nokkansa muiden asioihin!" Alex asettui juuri ajoissa vaimonsa eteen, sillä tämä näytti siltä, kuin voisi hyökätä toisen Raijan kimppuun. Alex-raukka myös pelästyi sitä, että Raija ärähti hänelle. Pian kuitenkin vaaleahiuksinen Raija astui ääneen: "Tämä on kyllä minun asiani, minun mieheni, minun asiani! SINÄ työnsit nokkasi MEIDÄN asioihimme!", Raija sanoi ja sen jälkeen kuiskasi Alexille: "Saanko hyökätä tuon naisen kimppuun?" Alex mietti hetken ja nyökkäsi.

Ja niin Raija hyökkäsi vokottelija-Raijan kimppuun. Naiset tappelivat ja jakoivat 'sitä oikeaa' ja tarkkaan tähdättyjä potkuja. Andromeda loikki portaat alas kuultuaan meteliä, ja alkoi kovaan ääneen kannattaa tummahiuksista Raijaa. Alex loi äitiinsä mitä halveksuvimman katseen ja alkoi omasta puolestaan kannustaa omaa vaimoaan.

Pitkäpiimäisen tappelun voitti vaaleahiuksinen Raija loistavan kuntonsa ansiosta. "Ehkä nyt opit olemaan vokottelemasta toisten miehiä", hän sanoi ilkeästi.

Illalla Alexin lähdettyä ulos Andromeda hyökkäsi Raijan kimppuun sanoin. "No niin, oletkos nyt tyytyväinen?" Raija katsoi Andromedaa suoraan silmiin ja sanoi: "Voi, kyllä olen. Et saanut tahtomaasi, vaan minä sain. Katsos, Andromeda, aina ei voi saada mitä haluaa." Andromeda katsoi nuorempaa rouva Gonzalezia ilkeästi ja sanoi raivoissaan: "No, minä kuolen aikaisin, sillä kaikki voimani menivät siihen, että TAKAAN POJALLENI HYVÄN LOPPUELÄMÄN ILMAN SINUA, mutta sinäpä menit ja estit minua. Mahdat olla onnellinen, kun minä makaan haudassa." Raija alkoi virnuilla ja sanoi: "No, enpä voi sanoa ettenkö olisi iloinen siitä. Et olisi ainakaan hengittämässä koko ajan niskaani. Sinä olet paha, sinulla on pahan sydän. Kuollessasi joudut helvettiin, jossa saat mädäntyä kaikessa rauhassa, sillä me emme sinne tule Alexin kanssa."

Retu soitti vielä myöhään samana iltana töihin ja ilmoitti jäävänsä eläkkeelle. Hänestä oli paljon tärkeämpää vahtia lapsia ja pitää Andromeda ja Raija erossa toistensa niskasta.

Voi ei! Augustista tuli vieläkin söpömpi vaihdettuaan kampausta. Loistava ehdokas perijäksi.

Sitten olikin vuorossa Augustin ensimmäinen koulupäivä. Poika astui bussiin hymyillen, mutta ei voinut olla miettimättä, että miksi mummi ja äiti eivät puhuneet toisilleen, vaan alkoivat aina harrastaa mykkäkoulua, kun päätyivät samaan huoneeseen.

August ei kuitenkaan saanut vielä ensimmäisenä päivänään kymppiä, vaan meni itku kurkussa esittelemään äidilleen numeroa 8½. Raija sanoi, että kyllä hän olisi ollut aina iloinen tuollaisesta numerosta.

Decembre päinvastoin sai kuitenkin kympin todistukseensa. Tyttö oli todella iloinen, ja toivoi saavansa samanlaisen numeron seuraavanakin päivänä.

Läksyjen jälkeen Raija muisti, että Aprililla ja Maylla olisivat nyt syntymäpäivät. Niinpä hän pyörähti lähikaupassa ostamassa parit syntymäpäiväkakut ja talutti tytöt kakkujen taakse toivomaan.

Tässä onkin sitten April. Samalla kerronkin kaiken: Luonne on on 4-10-10-10-1, tavoite perhe ja elämäntoiveena viettää kultavuosipäivää. Maysta ei ole kuvaa, mutta hänen luonteensa on 4-10-9-4-1, tavoite suosio ja elämäntoiveena omistaa 20 hyvää ystävää.

Seuraavana päivänä April toi mukanaan koulusta tytön, joka olikin tyttöjen pikkuserkku, Netja. Retu ei tunnistanut tyttöä, ennen kuin tämä esitteli itsensä.

Decembre ja Raija heittelivät pihalla keskenään palloa, kun Andromeda oli menossa postilaatikolle. Naiset heittivät keskenään ilkeitä silmäyksiä, joita Decembre jäi ihmettelemään niin, että sai pallosta melkein päähänsä.

Andromedan matka postilaatikolle loppui kuitenkin lyhyeen, koska Viikatemies päätti tulla hakemaan naisen. Viikatemies otti taskustaan tiimalasin. "Katso nyt, sinun aikasi on jo lopussa." Andromeda katsoi tiimalasia hämmästyksissään. Olihan hän sanonut Raijalle, että hän kuolisi aikaisin, mutta sehän oli ollut vain vitsailua. "En saata uskoa", Andromeda henkäisi, "mutta pakkohan se kai on tulla. Olisin vain toivonut voivani häätää Raijan pois talosta ennen kuolemaani." "Kunpa kaikilla olisi noin ihailtava asenne kuoleman kannalta", Viikatemies myhäili niin hiljaa, että vain Andromeda kuuli sanat. Sitten Andromeda oli poissa.

Alex ja Raija eivät olleet kovin järkyttyneitä Andromedan kuolemasta. He molemmat tiesivät, että jo kuollut rouva Gonzalez oli yrittänyt erottaa heidät toisistaan. Pian heillä kummallakin oli kuitenkin jo muut asiat mielessään. "Alex-kulta", Raija aloitti, "olisikohan meillä tilaa vielä yhdelle pikkuiselle?" Alex mietti hetken: "Kyllä meillä taitaa olla." Lienee varmaan tarpeetonta kuvailla tästä seuranneita tapahtumia.

Seuraavana päivänä Decembre huomasi viimein viulun; mikä tämä soitin oli? Millaista ääntä siitä lähtisi? Sitä pitäisikin kokeilla. Viulusta lähti todella kaunis ääni, jota kelpasi kuunnella.

Muutaman seuraavan tunnin aikana Raija tunsi itsensä todella huonovointiseksi. Hän ei keksinyt tälle pahoinvoinnin aallolle muuta selitystä kuin uusi pienokainen.

Ja toden totta, samana iltana kesken biljardinpeluun maha pompahtikin.

Raijan lähdettyä hehkuttamaan tätä tapausta miehelleen, April ja Retu hyökkäsivät biljaripöydän kimppuun. Retu kysyi: "Mikäs se tuota Raijaa nyt noin naurattaa?" April vilkaisi biljardikeppiään (en minä tiiä mikä se on :---D) ja sanoi hyvin totisesti: "Minä saan pikkusiskon tai -veljen. Toivosin kyllä veljeä."

Seuraavana iltana Raijan maha pompahtikin jo toisen kerran. (Joo, en oo jaksanu ottaa tolta väliltä kuvia kun ei tapahtunu mitään mielenkiintosta.)

Alex alkoi tuntea itsensä aina vain nuoremmaksi mitä enemmän hän ulkoisesti vanheni. Enää ei ollut kuin muutama hassu vuosi siihen, että hänestä tulisi vanhus. Hän päättikin ottaa ilon irti niin kauan kuin voi, ja aloitti tulikärpäsistä.

Kaksostytöillä oli aina hauskaa keskenään, ja he jakoivat salaisuuksiakin keskenään. Tosin he eivät kerro niitä kenellekään, eivät edes minulle :---(

Siitä voimme kuitenkin olla yhtä mieltä, että he eivät ainakaan ole suunnitelleet lahjoja näille lapsosille, joilla on syntymäpäivät samana iltana.

Augustista kasvoi näinkin hyvännäköinen nuori mies. Hänen luonteensa on 8-5-2-10-10, tavoitteensa mammona ja elämäntoiveensa kerätä 100 000 simeleonia. Toteutettavissa oleva toive :---)

Tässä on Decembre. Luonne on 1-10-10-8-1, tavoite mammona ja elämäntoive omistaa 5 huippuluokan yritystä. Voisinkin jo sanoa, että perijän valinta jakautuu Decembren ja Augustin välille, niin hyvännäköisiä ovat :---)

Yöllä alkoi kuulua jumalaton meteli makuuhuoneesta, kun pienokainen päätti syntyä. Alex päätti kaikista parhaimpana keinona sulkea meteli pois tunkemalla tyyny korvien päälle.

Pienokainen oli tyttö, jonka nimeksi annettiin Novembre.

Raija vietti paljon aikaa pienen tyttönsä, iltatähtensä, luona. Hän leikki Novembren kanssa ja ihasteli pienen tytön pieniä sormia ja varpaita sekä ihanan pehmeää ihoa.

Maylla oli kuitenkin muita asioita mielessä kuin uusi vahdittava. Hän menikin juttelemaan isänsä kanssa. "Isä, me ajateltiin Aprilin kanssa lähteä yliopistolle."

"No mutta sehän on loistava ajatus, kultaseni!", Alex ihastui tyttärensä tulevaisuudensuunnitelmiin. "Mutta entäpä Decembre ja August?" May tuhahti. "Ne kiiltokuvateinit voi jäädä tänne vielä Novembren synttäreihin. Tai oikeastaan ne halusi jäädä."

May talutti Aprilin istumaan takkahuoneeseen lämmittelemään takan eteen, ja pian Retu liittyi heidän seuraansa. "Kuulinko oikein, että te tytöt aiotte lähteä yliopistolle?", Retu kysyi uteliaana. April ja May vilkaisivat toisiaan. "Joo, kyllä me ollaan menossa", April sanoi. "Eikä me jäädä Novembren synttäreihin asti", hän jatkoi, kun näki ukkinsa avaavan kärkkäästi suutaan.

Ja niin, seuraavana aamuna taksi tuli hakemaan tytöt pihalta. Aprilin kävellessä rauhallisesti taksiin ennustajaeukko hiipi häntä vastaan. April vilkaisi eukkoa oudosti, muttei kiinnittänyt tähän sen enempää huomiota.

Ennustajaeukko kävi ystävällisesti lahjoittamassa taikalampun tälle perheelle. Miten minusta kuitenkin tuntuu, ettei tätä taikalamppua käytetäkään tässä taloudessa?

Viimein koittivat Novembren syntymäpäivät. Raija sai taas kerran puhaltaa kynttilät lapsensa puolesta, mutta se ei haitannut. Hän oli iloinen, kun kuuli Novembren jokeltavan iloisesti ennen kasvamistaan. Tämän jälkeen August ja Decembre sanoivat heipat ja kävelivät pihalla odottavaan taksiin, joka veisi heidät yliopistolle.

Tässä on sitten Novembre taaperona. Luonteesta tuli 4-10-9-4-1, eli täsmälleen sama kuin Maylla. Toivotaan sitten, ettei ulkonäöstä tule samaa.

Tässä sitten tämä osa. Perijää saa ehdotella, tosin sulkisin Novembren pois tästä kastista. Lisäksi voisin sanoa, että Augustista tulisi potentiaalinen perijä, samoin Decembrestä, mutta jos tuijotetaan ulkonäköä ja vaimo/sulhasehdokkaita, niin August olisi vahvoilla, myös elämäntavoitteensa puolensa. En minä ainakaan jaksaisi ylläpitää viittä huippuluokan yritystä. :P Muuten, mitä piditte pikku juonesta..? Ensi osassa sitten piipahdammekin yliopistolle.