Taas uusi osa. Päivitystahti pysyykin nyt tällaisena, kun seuraavat kokeet siirrettiinkin kuukauden päähän :D

Enkö ole muuten pirullinen? Esittelen talon ennen perijöitä? :D Tässäkin muuten tulee vain ulkopuolinen esittely. :P Ja tuo punainen osa perustusta kuuluu sitten asiaan.

Tässä sivusta.

Ja perijäthän ovat... Andromeda ja Retu!

Aivan ensimmäisenä perijätär otti asiakseen etsiä itselleen töitä. Rahaa täytyisi tulla muualtakin kuin vanhempien taholta.

Retu puolestaan etsi töitä netin välityksellä, koska siellä ovat laajemmat työmarkkinat kuin sanomalehti-ilmoituksissa.

Kristina ja Arhippakin juhlistivat tyttärensä ja tämän kihlatun kotiintuloa.

Andromedaa oli puraissut myös musiikkikärpänen. (Anteeksi muuten tuo alhaalla oleva seinä.)

Kristina päätti juhlistaa tytärtään vieläpä ruuanlaiton voimin. Hän teki tyttärensä lempiruokaa - spagettia ja jauhelihakastiketta.

Asianomaiset viettivät hyvin mielellään aikaa myös kahdestaan, ja ilta tarjoutui siihen touhuun hyvin, kun Kristina meni aina aikaisin nukkumaan työaikansa vuoksi, ja Arhippa sattui olemaan töissä.

Kristinaakin kiinnosti pitkästä aikaa työmarkkinat. Häntä oli alkanut tympäistä tuo nykyinen työ ja varsinkin pomo. "Pomo sitä, pomo tätä, pomo on paras." Kristina löysi vihdoinkin työpaikan lainvalvonta-uralta.

Andromeda alkoi ottaa vastuuta, ja hänen ensimmäinen askeleensa kohti vastuuta oli tiskikoneen täyttö.

Töitäkin hän oli napannut siltä joltain tanssi-uralta. Kimppakyytiauto ei tosin vastannut ihan hänen toiveitaan. (Hei, taas tuo kuski! Onko se, tuota, kuolematon O_o)

Työpäivä oli ottanut koville huonon kunnon takia, ja kuntoa täytyy kohottaa, niin neito ajatteli.

Aww, niin suloista.

Kristina oli todella ylpeä uudesta työpaikastaan, ja päätti vähän kohentaa kampaustaan, jos se vaikka toisi ylennyksen.

Retukin meni töihin samalla kimppakyydillä kuin Kristina. Hän oli päässyt heti Laki-uralle, ja hän oli askelen lähempänä elämäntoiveensa täyttymistä.

Arhippa oli jäänyt yksin kotiin ja hän käytti aikansa pianolla soittamiseen.

Viulukaan ei jäänyt huomiotta. (Ja taas tuo pahuksen seinä on alhaalla -.-')

Kristina oli saanut uhkealla viehätysvoimallaan ylennyksen. "Hei, katsokaas tänne, olen konnien kauhu, kaikki konnat pelkäävät minua!"

Arhippa onnitteli vaimoaan, mutta päätyi sen jälkeen tanssimaan. Tanssi oli hänen uusi intohimonsa.

Kristina puolestaan oli kiinnostunut koripallosta yli kaiken.

Retu ja Andromeda eivät olleet kiinnostuneet mistään muusta kuin toisistaan.

Kristinaa kiinnosti Retu, sillä hän oli kuullut avioliittosuunnitelmista, ja aloitti tenttaamisen. "Oletko homo?". "... En." "Suostuisitko avioehtoon?", Kristina teki uuden kysymyksen. "Emme me tarvitse avioehtoa", Retu vastasi.

"Tiedätkö, Arhippa", Kristina aloitti, "minusta tuntuu, että Retusta tulee hyvä mies Andromedalle." Arhippa huokaisi syvään. "Nytkö sen vasta huomasit?"

Andromedan oli yllättänyt salakavalasti sipsinälkä.

Hampaisiin oli jäänyt sipsinmuruja, ja nehän täytyi saada pois. Minusta muuten tuntuu, että suunnittelet jotain.

Tälläista siis suunniteltiin. Molemmat sanoivat toisilleen "tahdon" ja sormuksiakin vaihdettiin suudelmien kera.

Häihin oli kutsuttu paljon ystäviä, joista yksi oli Carita, joka toi mukanaan Tatun.

Häävalssitkin tanssittiin sisätiloissa ja ilman orkesteria.

Loppuiltaa päätettiin juhlistaa vielä possupihveillä, jotka olivat Retun bravuuri.

Aamuyötä juhlistettiin puolestaan tällä tavoin. Nyt kun oltaisiin naimisissa, voitaisiin sitä saada jälkikasvuakin.

Seuraavana aamuna juhlisteltiin vielä edellistä päivää.

Andromeda ei kauaa ehtinyt juhlia, kun hänet valtasi pahanolonaalto, ja eikös siitä vessanpöntöstä tullutkin nopeasti se paras kaveri?

Kristinalle napsahti taas ylennys. Sitäkin sieti tuulettaa.

Tämä siis oli syynä pahanolonaaltoon.

Retu oli onnellinen uudesta tulokkaasta, ja hänenhän piti heti hemmotella häntä juttelemalla mukavia.

Voi kyllä, on se lumisade sitten niin ihmeellinen asia.

Kristina oli iloinen, että hänestä tulee mummi, mutta että niin nuorena jo?

Arhippa on taas alkanut osoittaa lapsellisia merkkejä.

Eikä parannuskeinoa ole. Ja ikäsi oli? Arhippa viisi(kymmentä) vee.

Illalla on mukava viettää aikaa kaikkien lumipuuhailujen jälkeen.

Raskausaikana Andromeda on alkanut tuntea outoa viehtymystä soittimiin, ja he soittavatkin Kristinan kanssa usein jotain samaa sävelmää.

Samana iltana maha pompahti jo toisen kerran.

"Missä se mies on kun sitä tarvitaan?", Andromeda tuskaili korjatessaan kylpyammetta. Se mies on kuules töissä, ja varmisti täten, että vaimo joutuisi korjaamaan kylpyammeen hänen sijastaan.

Ensimmäiseksi Andromeda kiiruhti kertomaan tästä kaameasta kylpyammesodasta Caritalle sähköpostin välityksellä.

 

Kyllähän minä tiedän, että sähköpostiviestien kirjoittaminen on uuvuttavaa, mutta onko sinulla aavistustakaan, miltä naamasi näyttää kun heräät!?

Andromedalla ja Kristinalla juttua riitti tulevasta perheenjäsenestä. "Minun mielestäni lapsi pitäisi nimetä minun mukaani", Kristina ehdotti ja Andromedaa nauratti. "Entä jos lapsi onkin poika? Enkä minä häntä sinun mukaasi nimeä."

Samana iltana synnytys sitten käynnistyi, ja tietenkin Retu nukkui.

Lapsesta tuli tyttö, ja hänen nimekseen annettiin Bella.

Turvarajoituksilla ei ole niin mitään vaikutusta. Hyvä että Bella saatiin mummon hoiviin, niin heti siirryttiin pöllyttämään lakanoita.

Seuraava päivä meni hellitellessä Bellaa, niin suloinen tämä pieni tyttönen oli.

Kimppakyytikin oli vaihtunut komeampaan, enää ei tarvinnut tuskailla romuauton ikkunoiden likaisuutta ja mahdollisia bakteereja.

Iltapäivällä Kristina oli hankkinut itselleen uuden uhrin. Tämän naisen nimi on Irina Korpi (kerrankin muistin nimen ilman lappuja).

Samaan aikaan Andromeda oli taas alkanut tuntea vetoa vanhaan ystäväänsä vessanpönttöön.

Irina selvästikin piti lopputuloksesta. Enää ei ole epäselvää, keneltä Carita ja Andromeda oikein ovat perineet taiteelliset lahjansa jokaisen asian suhteen.

Kristina myös hoiti mielellään Bellaa kaiken hiustenleikkuusivubisneksen ohella. "Noniin tyttönen, katsotaanpa onko sinulla tuolla vaipassa jotain."

Uusi tulokas alkoi jo ilmoitella itsestään.

Retukin oli onnellinen, mutta eri syistä - hänen vyötäröään ei enää kiristänyt, vaan nyt vanhat housut mahtuisivat leikiten.

Arhipalla olivat samana iltana syntymäpäivät. Hän ajatteli, että nyt on aika siirtyä virallisesti vanhojen ihmisten maailmaan.

Mies näyttää yhä nuorekkaalta lukuun ottamatta harmaita hiuksia. Kakkukin maistuu samaan tapaan kuin ennen.

Arhipan lisäksi samana päivänä oli myös Bellan määrä vanheta. Retu ei ollut uskoa, kuinka lapset vanhenevat silmissä.

Tälläinen söpöläinen Bellasta kuoriutui. Luonnekin on ihan mukiinmenevä: 4-10-9-4-1.

Andromedan mielestä pienelle pitää opettaa tärkeiden taitojen alkeet heti. Bellasta oli jännittävää, kuinka hän yhtäkkiä katsoikin maailmaa korkeammalta äidin tukemana.

Seuraavana päivänä Andromedan maha pompahti jo toisen kerran. "Minusta tuntuu, että tästä vauvasta tulee poika, potkiikin niin paljon."

Bellalle alettiin tarjota myös muita ruokia tuttopullon lisäksi. Ainakin puuro näyttää kuuluvan pienen prinsessan lempiruokiin.

Retua alkoi kiehtoa sohvan jousitukset, ja koska Bella ei olisi vielä tarpeeksi vanha siihen touhuun, hän päätti testata jousituksia itse.

Bella oli löytänyt uuden hyvän maun - nyrkkiä on hyvä syödä.

Samana päivänä jotain alkoi tuntua mahassa. Andromeda tunsi tunteen, ja ajatteli: "Ei herranjestas, Retu ei ole vieläkään tässä lähellä. Taitaa ruoka maistua hyvältä, kun ei tule vaimoaan tukemaan."

Tämäkin on tyttönen. Hänen nimekseen tuli Mia.

Mutta mitä nyt? Kaksoset? Andromeda oli ainakin itse hämmästynyt.

Tämäkin vauva on tyttö (vain tyttöjä!?). Hänen nimekseen siunaantui Tina.

"Kolme tyttöä talossa, ja minä kun menin toivomaan poikaa", Arhippa harmitteli. "Hyvähän näitä on kuitenkin hemmotella, kun vanhin jo kutsuu minua papaksi."

Andromeda oli pyytänyt isäänsä tekemään mahtimaitoa pikku Bellalle. Sen turvin tyttö oppi nopeasti puhumaan äidin ohjastamana.

Retu ei malttanut pitää näppejään irti pikku prinsessoistaan. Tätäkin tyttöä hän aikoo hemmotella.

Samana iltana oli vihdoin ja viimein Kristinan aika vanheta. "Hmm... Minä toivon pitkää ikää", hän sanoi.

Hänkään ei vanhentunut muuten kuin hiuksiltaan. Hyvin meni, kunnes hän parahti: "Mitä, tässä, tässä, tässä on ryppy!"

Rouvasta tuli kuitenkin todella hyvännäköinen, kunhan oli ensin päivittänyt tyylinsä muodinmukaiseksi.

Pikku Bella oli huomannut mummissa harmaannuttavan vaikutuksen, mutta ei jaksanut ajatella asiaa sen enempää, kun tälläinen soitin kiinnosti enemmän.

Vanhuksilla oli myös omaa aikaa kaikenlaisen tuttipullojen siivoamisen jälkeen. Tai, nythän he eivät ole jaksaneet siivota tuttipulloja.

Samana iltana olivatkin jo kaksosten syntymäpäivät. Voi kuinka aika rientää. Kumpi tässä on?

Ensin vanheni Mia. Tytön luonne on: 4-10-4-4-3.

Äidin sylissä puolestaan sai viettää syntymäpäivänsä Tina. Andromedalla riittikin ihmettelemistä tyttäriensä nopeassa kasvussa.

Tinastakin tuli söötti. Hänen luonteensa on 7-6-9-3-2 (siisti!!).

Saman iltana peräti kolmet syntymäpäivät? "Tattoo kakkuaa", Bella kirkui. "Kuules, ensin puhalletaan kynttilät, sitten vasta syödään." Andromeda rauhoitteli tytärtään.

Bellasta kasvoi söötti lapsonen, ja ihmettelemistä riitti.

Pienen muodonmuutoksen jälkeen Tinasta tuli söpö lettipäinen tyttö.

Miakin sai kokea muodonmuutoksen mummin käsissä. Sööttejä molemmat, tämä vain näyttää surumieliseltä.

Tässä siis jo viides osa. Päivitystahti olikin nopeampaa kuin lupasin. :> Joten, kommenttia, kommenttia, kommenttia!