Uusi osa, ja vaan kuukausi meni odotellessa, eikös juu? Ei se mitään, ja osassa on sitten jotain 50 kuvaa? Jonkinlaista juonta löytyy, mutta odottakaapas, kun saan nuo loputkin 100 kuvaa jaettua osiin, niin sitten alkaa sellaiset juonikiemurat ja salasuhteet että á vot! :-D Katsos, sillon en ajatellut juonta, tai totta puhuen en muista sitä enää, että pitää kehitellä uusi. :-D

Rebekka oli aivan innoissaan ajatuksesta, että Ingrid saisi pikkusisaren. Hän halusi opetella tekemään mitä ihanimpia ruokia ja sitä kautta pitämään perheen tyytyväisenä. Ruuanlaittaminen myös vähensi ärtyisyyttä, joten sitäkin hyötyä tästä harrastuksesta oli.

Keittiössä puuhastelevalla Rebekalla ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, että Arhippa päätti käydä visiitillä. Herra vain leijaili ympäri aulaa, kun ei muuallekaan osannut mennä. Vähän aikaa leijailtuaan herra kuitenkin katosi takaisin haudan rauhaan.

Ruuan valmistaminen ei kuitenkaan ollut poistanut kaikkia huonoja puolia, joita Rebekalle oli siunaantunut raskauden myötä. Naisesta oli tullut aivan ärsyttävän pikkutarkka aina muidenkin vaatetusta ja kampausta myöten. Kaikista kriittisin hän oli omista hiuksistaan. "Hei katsokaa nyt näitä", hän tuskasteli, "koko päänihän on aivan täynnä kaksihaaraisia! Pitäisi päästä kampaajalle, mutta kun ei... ei ehdi."

Rebekan kriittisiltä huomioilta oli välttynyt ainoastaan äidin pikku silmäterä, Ingrid. Tämä pieni tyttönen oli myös mummin silmäterä toistaiseksi ainoana lapsenlapsena. Usein Raijan tapasi heittelemästä Ingridiä, ja tyttö nautti pelottavan paljon tästä toiminnasta.

Raija opetti tytön kuitenkin kävelemään. Ingrid oli vähän hämmentynyt, kun mummi ei leikkinytkään hänen kanssaan, mutta Andromeda kärsivällisesti selitti, että 'pienten tyttöjen on hyvin tärkeä oppia kävelemään, jotta he voisivat leikkiä vielä enemmän'. Tämä selitys upposi Ingridiin kuin veitsi pehmeään voihin, ja hän tyytyi opettelemaan kävelyn jaloa taitoa.

Augustin listalla lastenhoito ei kuitenkaan ollut aivan sillä ensimmäisellä sijalla. Kaikista mieluiten hän tiiraili kaukoputkella taivaalle ja toivoi alati näkevänsä edes pienen pilkahduksen Maan ulkopuolisesta elämästä.

Kun Ingrid heräsi aamuisin, hän ei ollut niitä suurimpia parkujia. Hän tyytyi istuskelemaan sängyssään ja mutusteli kaikessa rauhassa yöpukunsa nyrkkiosaa odotellessaan, että joku suvaitsisi käydä hakemassa hänet tästä pinnasängystä.

August oli saanut kuulla Rebekalta siitä, että tämä ei huomioinut Ingridiä lainkaan, joten hän pyhitti seuraavan aamun tämän pikkuisen kanssa leikkimiseen.

Illalla oli kuitenkin Ingridin pikkusisaruksen aika astua maailmaan. Rebekka ei ollut unohtanut viime synnytyksen tuskia, mutta eivät nämäkään paremmilta tuntuneet.

Ingrid sai pikkuveljen, jonka nimeksi annettiin Thomas. Thomas on perinyt vaaleat hiuksensa Raijalta, mutta silmät taitavat olla Augustilta, mikäli näen oikein.

Perheen elämä pyöri tästedes pienen Thomasin ympärillä. Raija leikki ja helli pienokaisen kanssa jatkuvasti ja oli aina vaihtamassa tämän vaippoja ja syöttämässä tätä sekä laittamassa tätä nukkumaan.

August oli palannut jälleen tiirailemaan taivahalle. Raija piipahti hyytävään ulkoilmaan katselemaan poikansa puuhia. Vähän aikaa tarkasteltuaan tätä hän puuskahti: "Oletko vielä huomannut, että sinulla on poika? Rebekka saattaisi vaikka tarvita hieman apua hänen ja Ingridin hoidossa." August mutisi suupielestään "Joo, joo, äiti" ja jatkoi kaukoputkella tiirailua. Raija huokasi ja palasi sisätiloihin. Milloin hänen pojastaan oli tullut noin itsekeskeinen?

Eräänä päivänä oli kuitenkin Ingridinkin vuoro saada paniikkikohtaus. Hän oli joutunut odottamaan peräti kymmenen minuuttia liikaa omassa häkkisängyssään, eikä kukaan ollut vieläkään tullut nostamaan häntä. "Mummi tulee nostamaan", pikkuinen tuhersi, "mummin pitää tulla."

Rebekka pääsi vihdoinkin töihin. Hänelle oli tullut jo vieroitusoireita, kun ei ollut mihinkään päässyt ja oli vain kökännyt kotona.

Iltasella olikin sitten Ingridin syntymäpäivien vuoro. Hän ei vielä ymmärtänyt koko juhlahumusta mitään, mutta sen hän ymmärsi, että tuo kakku oli tarkoitettu syötäväksi.

Tällainen hieman surusilmäinen tyttö Ingridistä sitten kasvoi. Nätti hänestä vielä tulee, sanokaa minun sanoneen. :-)

 

Ingrid oli nyt siinä iässä, jossa hän astuisi koulumaailmaan. Raija piti Rebekalle luennon siitä kaikesta, mistä tämän pitäisi huolehtia pikkuneiti Ingridin mennessä kouluun. "Aina kun hän saa hyvän todistuksen, häntä pitää kehua, ja vaikka hän saisikin keskitasoa huonomman, niin pitää kehottaa parantamaan seuraavaa suoritustaan. Ja jos Ingrid tarvitsee apua läksyjen teossa, niin joku vapaana oleva aikuinen menee sitten auttamaan häntä. Onko selvä?" Rebekka katsoi hetken vaiteliaana Raijaa; hän voisi vaikka vannoa, että näki varjon välähtävän tämän silmissä. Viimein hän sanoi: "On selvä."

Rebekkaa harmitti, että nyt hänellä oli yksi lapsi vähemmän syötettävänä. Augustista alkoi tuntua epävarmalta, koska tämä oli aivan varma siitä, mitä vaimolla olisi mielessään. "August-kulta, tahtoisitko vielä yhden sisaruksen Ingridille ja Thomasille?" August mietti asiaa hetken. "Kyllähän se ihan mukavalta kuulostaa." Voitte varmaan arvata mitä sitten tapahtui.

Ingridin näkökanta puolestaan rajoittui vain ja ainoastaan siihen, että hänellä täytyi olla hauskaa, ja hauskanpidon hän aloitti sängyllä pomppimisella. Ingridin onneksi sänky oli vahvaa tekoa ja mikä hauskinta, siinä olivat todella hyvät jousitukset.

Raija tapasi nukkumaan mennessään tytön pomppimasta hänen sängyllään, ja talutti tämän eteiseen. "Nuori neiti", hän aloitti, "onko sinulle kerrottu, että tässä talossa ei sängyissä hypitä? Nehän voivat mennä rikki!" "Mutta eihän se sänky mennyt rikki", Ingrid vastusteli. "No ei, ei mennyt, ei vielä", Raija räyhäsi, "mutta se olisi voinut mennä rikki." "No, en sitten hypi enää sängyssä", Ingrid mutisi.

"No hyvä että ymmärsit", Raija sanoi ja hymyili äkillisesti. Hän kaappasi Ingridiä käsistä kiinni ja alkoi tanssia hänen kanssaan. Ingrid oli aivan ihmeissään; kuinka mummin mielialat vaihtelivat näin tolkuttoman nopeasti?

Seuraavana aamuna August päätti ottaa härkää sarvista ja osallistua enemmän pienen poikansa hoitoon. Hän aloitti hyvin ammattimaisin ottein syöttämällä tätä.

Kauaa ei Thomaskaan vauvaiässä viihtynyt, vaan hänenkin vuoronsa tuli kasvaa taaperoksi.

Muu perhe oli juhlatunnelmassa mukana, ja varsinkin August jaksoi tuulettaa. Kaipa hän oli hieman häpeissään siitä, että oli ollut enemmän kiinnostunut kaukoputkestaan ja avaruudesta kuin Thomasista.

Thomasin tyylistä tehtiin tällainen. Todella söötti poika onkin, aww <3 Luonne on 7-5-2-4-7.

Andromeda tuli tarkastamaan talon menon. Häntä harmitti, kun Tuonelaan olikin tiensä löytänyt Raijan sijasta hänen poikansa Alex, mutta hän ei aikonut tuottaa enää harmia Augustille, joten hän päätti jättää Raijan rauhaan. Kovaa tahdonlujuutta se vaati, mutta jättipähän kuitenkin.

Rebekka oli jälleen pieniin päin, eikä August voinut pitää näppejään erossa tämän mahasta. Raijakin oli aivan haltioissaan - hänestä tulisi taas isoäiti. Puuhaa kyllä riitti näissä pienissä riiviöissä, mutta ei se mitään haitannut, mukavaahan heitä oli hoitaa.

Toden totta, August osallistui enemmän ainakin Thomasin hoitoon. Puhumaanhan poika piti opettaa, ja sen tehtävän hän otti kernaasti vastaan. "Noniin, Thomas pieni, sanohan syöttötuoli." Thomas katseli isäänsä hetken kuin miettien, olisiko isä hänen huomionsa arvoinen. Viimein hän kajautti kirkkaalla pikkupojan äänellä: "Syttötooli."

Pojalla eivät ilmeet kesken lopu, ja ilmeitä tarvittiinkin, kun häntä opetettiin kävelemään. Taitaa poju keskittyä.

August talutti poikaansa lattian poikki. "Tällä tavalla kävellään. Katsohan nyt, sinäkin kävelet tuen kanssa." Thomas vilkaisi isäänsä otsa rypyssä, mutta ei viitsinyt sanoa tähän mitään. Ihan mukavaahan se oli puuhailla isän kanssa, varsinkin kun tämä ei ollut osallistunut hänen hoitoonsa juurikaan, kun Thomas oli ollut vauva.

Seuraavana päivänä Ingrid saapui koulusta murheen murtamana itku kurkussa. "Sain... sain... kasin!" hän kirkaisi ja hänen alahuulensa alkoi väpättää.

Thomas kuuli kirkaisun omaan huoneeseensa, heräsi kesken päiväuniensa ja alkoi hänkin huutaa. "Tattoo pois! Tattoo pois! TATTOO POIS!" Viimein Raija nosti pikkuisen pois sängystään, kun ei enää kestänyt tämän huutoa.

Thomas ryömi pihalle ja istui katsomaan, kun Ingrid teki läksyjä. "Mitä sisko tekee?" Thomas kysyi uteliaana. Ingrid vilkaisi pikkuveljeään ja vastasi lyhyesti: "Läksyjä." Pieni poika ymmärsi, että koulusta sai läksyjä, joten häntäkin alkoi houkuttaa tämä ajatus 'läksyistä'. Hän myös tiesi, että hänen pitäisi olla vanhempi, jotta hän pääsisi kouluun. "Minä tahtoo isoksi", Thomas huokaisi alakuloisesti.

Rebekka haki poikansa sisälle, ja kun hän jutteli tämän kanssa, Thomas pamautti: "Minä tahtoo isoksi, minä tahtoo kouluun, mistä saa ... läksyjä?" Rebekka nauroi tälle huomautukselle. "Sinä pääset sitten kouluun, kunhan kasvat ensin. Sinun täytyy olla Ingridin ikäinen, jotta pääsisit sinne ja saisit läksyjä."

Käydessään yöllä vessassa Rebekka tunsi mahansa pompahtavan toisen kerran. Hän alkoi olla jo innoissaan tulevasta lapsesta.

Thomasilla oli tapana herätä pienimpäänkin rasahdukseen yön aikana, ja usein mummi tuli rauhoittelemaan hänet - Raijalla kun oli tapana muutenkin valvoa myöhään. Usein hän pohti, mitäköhän Alexille kuului.

Hän myös siivosi Ingridin huonetta. Tyttö oli herännyt jo aikaisin, ennen kuutta, ja Raija riensi petaamaan hänen sänkynsä.

Toisena päivänä Ingrid oli paljon iloisempi koulusta saapuessaan. Hän vilkutti bussikuskille iloisesti ja hyppäsi alimmalta rappuselta kotipihalleen.

"Jes!" Ingrid huudahti, kun hän näki todistuksessaan ison kiiltelevän kympin. Hän oli vain vaivoin jaksanut odottaa kotiin asti, ja nyt hänen odotuksensa palkittiin.

Ingrid juoksi suorinta tietä kasvihuoneeseen, jossa hän näki äitinsä kitkevän kasveja. "Äiti, äiti! Minä sain kympin!" tyttö riemuitsi ja pomppi tasajalkaa mullassa. "Kuule kulta, voisitko mennä pois siitä mullan päältä - sinun kauniit kenkäsi menevät likaisiksi", Rebekka pyysi katse rikkakasveissa, "sanoitko muuten, että sait kympin? Todella hienoa! Jatka samaan malliin, niin pääset hienoon yliopistoon."

Illalla vatsanpohjassa tuntui taas se sama tuttu tunne, jonka hän oli tuntenut aikaisemminkin. "Nytkö jo?" Rebekka voihki ja piteli vatsaansa.

August oli hengessä mukana, ja toivoi sydämensä pohjasta poikaa.

Ingrid ja Thomas saivat... pikkuveljen! Augustin toive toteutui, ja hän sai himetä tämän pienen pojan. Nimeksi tuli Charlie (Harry Potterin Charlie Weasleyn mukaan).

Ingrid tuli halaamaan äitiään, joka oli iloinen tästä huomionosoituksesta. "Mikä pikkuveljen nimeksi tulee?" Ingrid kysyi kärkkäästi. "Hänen nimensä on Charlie", Rebekka sanoi lempeästi, "menehän nyt siitä, että me voimme rauhoittaa tämän huoneen."

Todellisuudessa Ingrid ei ollut ollenkaan iloinen pikkuveljestä. Hän näki jo nyt, että huomio häneen vähenisi entisestään, kun se ei Thomasinkaan jälkeen ollut ollut mitenkään hääppöinen. Pikkuneiti Ingridiin iski suunnaton mustasukkaisuuskohtaus, ja hän asteli vanhempiensa pedin päälle.

Rebekka ja August juttelivat sinä iltana myöhään. He olivat menneet Raijan huoneeseen, koska Ingrid oli nukkunut heidän vuoteessaan. "Mikäköhän Ingridiä vaivaa?", Rebekka kysyi ihmeissään, "hän oli vaisu tänä iltana, ei iloinnut Charlien puolesta." "Mustasukkaisuutta se vain on", August sanoi huolettomasti. "Niinkö luulet?", Rebekka kysyi hennolla äänellä.

Pian he olivat taas päätyneet sylikkäin, ja tapahtumat etenivät tuttuun tapaan.

Thomasia ei sinä iltana nukuttanut, ja vanhempien sänkyjen rytkeen ääni hukkui karismapupun äänen alle. Karismapupusta oli tullut nopeasti pienen pojan suosikkilelu, ja Thomas leikki sillä vaikka olisi ollut kuinka väsynyt.

Kauaa ei karismapupu ehtinyt olla Thomasin suosikkilelu, sillä oli hänen aikansa päästä koulumaailmaan. Poika oli aivan innoissaan, sillä hän halusi kiihkeästi päästä kouluun ja saada läksyjä.

Thomas käänsi selkänsä kameralle ja kävi syömään kakkua. Ingrid puolestaan juhli pikkuveljensä syntymäpäiviä tanssimalla äitinsä kanssa lempitanssiaan. August höpötti pojalleen ummet ja lammet ala-asteesta ja siitä, minkälaisia opettajia siellä olisi. Thomas keskittyi kuitenkin kakkuun eikä siihen, mitä isä hänelle kertoi.

Perheen lähdettyä nukkumaan omiin huoneisiinsa Alex ilmaantui. Häntä itketti, koska ei ollut nähnyt lapsenlapsiaan ikinä, oli vain kuullut heistä Andromedalta, joka oli piipahtanut muutaman kerran talossa kyttäämässä pääosin Raijaa.

 

Tässä siis oli tämä osa, ja toivottavasti seuraava osa (16) tulisikin sitten nopeammin. :-) Toivon kommentteja, ihan oikeasti sitten kommentoikaa.