Noniin, taas onkin sitten uuden osan aika, ja lopussahan onkin perijä-äänestys!

Mia ja Tina juttelivat keskenään pikkuveljestään. "Voi ku siitä tuli söpö", tytöt huokailivat, "harmi, et se on meidän veli."

Bella ei ymmärtänyt tyttöjen ihastumista pikkuveljeensä - siis, Alexhan on heidän veljensä! Bella murehti asiaa samalla kun pilkkoi illallisen aineksia.

Sitten Bella siirtyi lieden päälle. Hän keskittyi siihen, mitä hänelle oli opetettu koulun kotitaloustunneilla. "Liesi päälle tästä napista, ja levy täysille", hän mutisi, "ja sitten pitää muistaa koko ajan hämmentää, ettei pala pohjaan... Niin, ja maistaakin pitää, että tiedän, milloin pitää laittaa suolaa."

Illallisen valmistuessa pihalla kävi vilske. Alex oli touhukkaana poikana päättänyt tutustua näihin ihmeellisiin, keinuihin, ja tietenkin isosiskot seurasivat perässä ja he päättivät taantua seitsemänvuotiaan tasolle.

Andromeda oli ihmeissään siitä, kuinka nopeasti aika kului. Kohtahan hänen pikku kultansa lähtisivät yliopistoon. Onneksi hänellä oli viulu, jota hän rakasti ja jonka sulosävelten kuulemista hän jumaloi yli kaiken. (Ööh... Monta ruuvia sulla on jäljellä päässäs, Andromeda?)

Kaksoset olivat vasta nyt huomanneet tämän shakkipelin. He eivät muistaneet, että he olisivat ikinä pelanneet sitä. Tina aloitti lukemaan ohjeita, mutta kun hän näki, että ne olivat 20 sivua pitkät, he päättivät Mian kanssa kehittää aivan omat sääntönsä.

Andromeda ei ollut täysin tyytyväinen nykyiseen elämäntoiveeseensa, sillä hän tiesi, ettei ikinä tulisi saamaan kuutta lasta. Hän päätti käyttää nyt isänsä mielenmuokkauslaitetta. Hän sai tavoitteekseen Tieto, ja elämäntoiveekseen päästä Sairaalan johtajaksi.

Uusi tavoite sai Andromedan tuntemaan erilaisia asioita tärkeäksi, juuri niitä, joihin hän ei perhetavoitteisena ollut kiinnittänyt huomiota.

Mia oli sulavapuheisena tyttönä tuonut kotiin taas uuden ystävän, mutta tällä kertaa miespuolisen. Tunnistattekos muuten piirteitä? ;) Tuo poika on Peter, Caritan poika. Sääli ettei häntä voi naittaa kenellekään tytöistä.

Samaan aikaan sisällä muut kuuntelivat, kun Retu soitti kauniita sävelmiä.

Niin, melkein kaikki muut paitsi Tina. Hän ei voinut käsittää, kuinka joku saattoi jaksaa pimputella jotain pianoa, kun olisi voinut kietoa ympärilleen taiteen ihmeellisen maailman.

Andromeda aikoi saada lastensa koulunkäyntiin jotain rutiinia, sillä nyt lukujärjestykset heittelivät, eikä koskaan tiennyt, tulisiko joku lapsista etuajassa kotiin. Hän päätti saada lapset hyvään yksityiskouluun, sellaiseen johon pääsisivät vain erityisen lahjakkaat ja hyvään koulumenestykseen tottuneet lapset.

Seuraavana päivänä saapuikin tämä yksityiskoulun rehtori jonka-nimeä-en-satu-muistamaan. Mia tiesi, että hyvä ensivaikutelma oli melkeinpä kaikkein tärkein, ja hän halusi luoda itsestään kuvan vastuuntuntoisena koululaisena. "Hyvää päivää, herra Rehtori", hän liversi. "No hyvää päivää, neiti Gonzalez", rehtori vastasi.

Kun Mia oli esitellyt rehtorille kotiaan, ja Kristina oli kutsunut rehtorin syömään, vanha nainen alkoi vakuutella rehtoria siitä, että hänen lapsenlapsensa olisivat kaikkein parasta A-luokkaa. Rehtori ihastui, kun sai hyvää juttuseuraa, ja lapset pääsivät yksityiskouluun.

Kristina ilostui, kun kuuli, että hän oli se ratkaiseva lenkki, joka sai lapset yksityiskouluun. Hän päättikin soittaa sen kunniaksi kappaleita Pähkinänsärkijä -baletista, joita oli oppinut sattumalta.

Miasta oli erityisen mukavaa auttaa pikkuveljeään, joka oli vain iloinen siitä, että isosisko oli niin kiltti ja huomaavainen.

Alex oli myös löytänyt Tinan innoittamana ja ohjaamana itsestään taiteellisen puolen. Hän suunnittelikin maalaavansa realistisen ja yksityiskohtaisen tiikerin. Hän haaveili, että maalaus pääsisi Louvreen kaikkien ihailtavaksi.

Samaan aikaan Andromeda halusi pysyä timmissä kunnossa, ja kulutti aikaa uuden ystävänsä kuntopyörän kanssa.

Toisaalla vieläkin samaan aikaan keskusteltiin Kristinan uudesta toimenannosta. Hän oli terästitaaninainen, ja ylpeä siitä, eikä Retu voinut muuta kuin onnitella anoppiaan.

Alexia tuli tapaamaan nainen kaupungin kansallistaidemuseosta. "Olen kuullut, että sinä pidät maalaamisesta", hän hymyili, "ajattelin, haluaisitko tulla kuvataidekurssille? Oppisit maalaamaan vieläkin hienommin." Alex pudisti päätään ja sanoi: "Sinä et ole Louvresta?" Nainen pudisti päätään surullisena.

Andromeda oli pitkäpiimäisen etsimisen jälkeen saanut työpaikan Lääketiede-uralta. Hän mietti jo innoissaan kaikkia niitä hetkiä, kun hän pääsisi pelastamaan simhenkiä.

Tytöt pääsivät yhdeltä yksityiskoulusta, ja kotona he keskustelivat. "Iskä sanoi, että äiti on nukkunut koko päivän", Tina hämmästeli kovaan ääneen. Mia katsoi keskittyneesti televisiota. "Mia!?", Tina huusi, "kuulitko mitä sanoin?" Mia havahtui. "Mtäh? Ai, juu, äiti oli yövuorossa, että se nukkuu. Toivotaan että se sais ylennyksen tänään. Ettei tarviis herätä siihen, kun se kolistelee puolinukuksissa kotiin."

Alex pääsi koulusta kotiin vasta kolmelta, jolloin kaikkien ala-asteikäisten koulupäivä päättyi. Hän oli kuullut, että yliopistosta saa stipendejä, jos osaa jonkin tietyn taidon erittäin hyvin. No, miespuolisena häntä tottakai kiinnosti mekaniikka.

Samana iltapäivänä oli Kristinan aika siirtyä pilvien tuolle puolelle. Viikatemies oli tuonut mukanaan muutaman hulatytön. "Minun on nyt ilmoitettava (ilkeää naurua) että sinun on aika tulla minun mukaani." Kristina huokaisi syvään, mutta hymyili. "No, olenhan elänyt hyvän elämän, ja minusta jää hyviä muistoja." Viikatemies katsoi kelloaan ja ajatteli: 'Lässyn lässyn, tule jo. Minun pitää ehtiä Twikkiille viideksi.'

Kristinasta jäi jäljelle platinahauta. Hän eli hyvän elämän, todellakin.

Takapihalle rakennettiin aitaus Kristinan haudalle, ja kaikille niille tuleville haudoille. "Voi, rakkaani", Arhippa itki, "miksi sinun piti jättää minut tänne? Haluan tulla mukaasi." Tina kuunteli vähän aikaa. "Ukki hei, kyllähän säkin joskus kuolet. Sitä ennen voit varmaan kuitenkin olla vesisotaa kanssani?"

Retu katsoi kiikareilla taivaaseen. "Missä se Kristina on? Sen pitäisi olla tuolla, kun sehän meni taivaaseen."

Illalla Mia mietti kuolemaa. "Mitähän tapahtuu, kun joku kuolee? Syntyykö sitä enää uudestaan maan päälle?" Äkkiä hän alkoi nauraa hysteerisesti. "Ei elämä, kuunnelkaa nyt minua. Kuulostan ihan joltain filosofilta, joltain toisinajattelijalta."

Andromeda ei jaksanut ajatella äitiään, sillä se vain nostaisi kyyneleet hänen silmiinsä. Sen sijaan hän keskittyi siivoamaan taloaan, ja hän päätti kompostoida tästä lähtien kaikki roskat.

Retu kaappasi Andromedan syleilyynsä. "Kuulehan kulta, jatketaan elämäämme. Kristina on nyt kuollut, emmekä me voi muuttaa sitä tosiasiaa." Andromeda huokaisi. "Niin, olet oikeassa. Me emme voi muuttaa sitä. Voi, kunpa äiti olisi elossa."

Bella oli jo päässyt tapahtuneesta yli ja kokeili säätää pianoa, sillä se oli hänestä epävireessä.

Perheen teini-ikäiset ja Alex löhösivät lähteessä, joka olisi voinut käydä kylpylöiden kuuma-altaista. "Alex-pieni, sinullahan on tänään syntymäpäivät", Bella sanoi. "Niin?", Alex kysyi. "Ajattelimme siskojeni kanssa, että hakisimme yhdessä sinun kanssasi sitten stipendejä."

Alexilla tosiaan olivat syntymäpäivät sinä päivänä. Hän toivoi, että hän saisi tosi kauniin tyttöystävän, ja hän toivoi myös saavansa perijänpaikan.

Alexista kasvoikin komea nuori mies. (Hehe, minullapa onkin tavoite muistissa.) Alex sai tavoitteekseen tiedon ja elämäntoiveekseen hän sai kutsumuksen tulla tähtirosvoksi.

Alexin tyyliä hieman muutettiin.

"Mia, nyt me ollaan haettu ne stipendit, niin mehän voitaisiin lähteä yliopistoon, eikö vain?", Alex kysyi, ja Mia nyökkäili innostuneen näköisenä.

"Äiti", Alex aloitti, "me ollaan aateltu siskojen kanssa, että jos me lähdettäisiin jo tänään sinne yliopistolle?" Andromeda henkäisi syvään. "Tä-tänään? Vastahan sinulla oli syntymäpäivät, nyt jo tahdot?" Alex nyökkäsi. "No, menkää sitten", Andromeda sanoi vastustellen.

Ja nyt alkaa yliopisto.

Tässä onkin sitten Mia. Juu, enkä ole muistanut laittaa hänen pääainettaan muistiin, mutta se kyllä auttoi ruuanlaittouralla.

Tässä sitten Tina. Hänen pääaineekseen tuli filosofia.

Perheen vanhin, Bella. Hänen pääaineekseen valittiin historia.

Tässä on Alex. Hänen pääaineensa on joku-jota-en-muista.

Ja tässä on Raija, Alexin ihastus. Alex kutsui tytön mukaan, ja hänpä lähti! Raijan luonne on 5-5-3-8-4, tavoite Tieto, ja elämäntoive kaupunkisuunnittelija.

Alex aloitti heti tytön liehittelyn, kun ei sitä ollut yksityiskoulussa ehtinyt. Raijasta oli söpöä, kun poika yritti hurmata hänet, ja lämpeni.

Sitten he vaihtoivat ensisuudelmansa.

Mia oli järkyttynyt alakerran kohtauksesta syvästi, ja siirtyi vähin äänin yläkertaan aloittelemaan lopputyötä. Sehän olisi hyvä saada valmiiksi joskus, ja hän kun ei ollut se maailman pitkäjännitteisin sim. Parasta tehdä vähän ja pikkuhiljaa.

Raija vietti seuraavan aamun vuodepotilaana, sillä hän tunsi olonsa huonoksi. Iltapäivällä ennen luentoa hänen olonsa oli kuitenkin niin hyvä, että hän saattoi lähteä tunnille.

Lunta oli tullut urakalla, ja iltapäivällä kukaan ei jaksanut opiskella. Ei kukaan paitsi Raija, joka istua kyhjötti luennolla.

Kotiin päästyään Raija päätti tarjota jotain ruokaa. Hän tarkasteli jääkaappia, kunnes päätyi erääseen vaihtoehtoon.

Raija alkoi tehdä keittiömestarin salaattia. Hänellä olivat kaikki tarvittavat ainekset, ja ruuasta oli tultava herkullista, hän päätti.

Talon edelliset asukkaat olivat jättäneet roskapuristimen huonoon kuntoon, jota Alex kirosi. Hän muisti kuitenkin, että opiskelijakämppä kuului Gonzalezien suvulle, joten entisten asukkaiden olisi oltava hänen äitinsä ja isänsä sekä tätinsä ja tämän mies.

Bella tuli keittiöön kuuraamaan tiskiä. Hän ei jaksanut ottaa takkia pois, koska tiesi, että hän menisi kuitenkin vielä pihalle.

Kukaan muukaan ei jaksanut ottaa takkia pois, ei edes illallisen ajaksi. "Mmm... Tämähän on hyvää", Raija sanoi. "No totta kai", Alex sanoi, "sinun tekemääsihän tämä on. Kaikki mitä teet on hyvää."

"Hei, Raija", Mia huuteli, "kiva, että olet tehnyt veljeni iloiseksi." Raija oli hyvillään Mian kommentista.

Alex tuli ja kaappasi rakkaansa syleilyyn hänen isosiskonsa silmien alla. Mia hymyili hölmönä, eikä keksinyt mitään sanottavaa.

Illalla sama meno jatkui; Raija ja Alex eivät saaneet käsiään irti toisistaan.

Bellasta oli mukavaa, että hänen pikkuveljensä oli onnellinen. "Raija, olen niin onnellinen, että Alex on löytänyt itselleen mukavan tyttöystävän. Sellaisen, joka on oikeasti mukava ja kaunis, ja kaikkea sitä mitä hän tarvitsee." Raija oli otettu.

Yöllä Alexin kainalossa hän näki unta laamasta, jonka oli tavannut sinä päivänä luennolla. Laama oli vaikuttanut vihamieliseltä, eikä Raijaa kiinnostanut tutustua tuohon maskottiin.

Varhain aamulla Raija heräsi ja siirtyi hiljaa aloittamaan lopputyötään. Tinakin heräsi samalla, ja kirosi sitä, kuinka röyhkeästi Raija tuli herättämään hänet.

Alex oli saanut sinä päivänä tehtäväkseen säätää kylpyammeen hanaa, joka oli alkanut vuotaa. Tina oli suutuspäissään käynyt kiertelemässä sitä vahingossa liikaa, kun oli kylpenyt.

Mia oli pitkästä aikaa päättänyt tehdä aamupalaksi räiskäleitä.

Syödessään räiskäleitä Tina ja Raija keskustelivat syntyjä syviä ties mistä. Aiheet vaihtelivat jalkapallosta balettiin.

Hahaa, he ovat läpäisseet ensimmäisen puoliskon ensimmäisestä vuodesta. Kaikille tippui stipendejä urakalla, kun kaikkien keskiarvo oli 5,0.

Alex ja Raija alkoivat tehdä yhteistä lumiukkoa muistoksi tästä ensimmäisestä napakympistä kokeen suhteen.

Alex etsi papukaijoja. "Noniin, missä ovat pikku papukaijaseet. Tulkaas nyt esiin, ennen kuin menetän hermoni!"

Illalla vietettiin vieläpä ryhmäillallisia. He juhlivat stipendirahoja spagettibolognesellä.

Seuraavana aamuna Bella sai herätessään idean. "Nyt tiedän, mihin käytämme stipendirahat! Kunnostamme tämän huoneen. Siirrämme parisängyn pois ja hankimme kaksi erillistä sänkyä."

Huoneesta tuli tälläinen. Lattiakin vaihdettiin, sillä se oli saanut hieman kosteutta.

Alex päätti yllättää lehtorinsa esseellä, joka koski varkaiden ajattelutapaa.

Raija päätti taas tehdä ruokaa. Tina ja Mia olivat alkaneet muistutella, että alkoi pikkuhiljaa olla hänen vuoronsa tehdä ruokaa.

Raijan raataessa Tina ja Bella rentoutuivat pelaamalla shakkia. Bella oli voitolla, sillä Tinan kuningatar oli jo syöty.

Alex ja Mia hengailivat keskenään jutellen tulevasta tentistä. Heillä kun oli eri pääaineet, tulisi tenteistäkin erilaiset. He kuitenkin pyrkivät auttamaan toisiaan.

Alex päätti jatkaa esseetä varkaiden ajattelutavasta. Bella taasen teki lopputyötä ja tunnelmaa kevensi hyvin taitavasti tämä laama.

Raijaa kiinnosti kuntoilu, ja hän sovelsi oppimaansa parhaalla mahdollisella tavalla.

Nyt on sitten perijä-äänestyksen vuoro. :)

Ensimmäisenä ovat vuorossa Alex ja Raija. Alexin luonne on siis 4-10-9-4-1, tavoite Tieto ja elämäntoive Tähtirosvo. Raijan luonna on 5-5-3-8-4, tavoite Tieto ja elämäntoive kaupunkisuunnittelija.

Sitten on Mia. Hänen luonteensa on 4-10-4-4-3, tavoitteensa Romantiikka ja elämäntoive julkkiskokki.

Bellan luonne on 4-10-9-4-1, tavoite Perhe ja elämäntoive 6 lapsista menee naimisiin.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä on vuorossa Tina. Hänen luonteensa on 7-6-9-3-2, tavoite Perhe ja elämäntoive 6 lapsista menee naimisiin.

Tässä siis perijä-äänestyksessä mukana olevat, ja toivon, että äänestätte kommaamalla. Muutenkin kommenteilla pitää nakata, että tiedän, että tätä todella seurataan enemmän kuin mitä on ennen kommailtu. ;) Eli kommenttia, kommenttia, kommenttia!