Anteeksi tästä pienestä viivästyksestä osan tullessa. Tiedetään, olette ihan hermona ja valmiina hermoromahdukseen, mutta toivottavasti tämä osa pelasti jotain :-----D Kuviakin on nyt hieman enemmän (ei paljoa, mutta kuitenkin enemmän) kuin viime osassa, joten enjoy! Osassa on sitten ensimmäistä kertaa jokin selkeä juoni, ja sen arvoista sanastoa, että... Heikkohermoisimpienkin luulisi kestävän.

Eli, tättädää, uudet perijät ovat Alex ja Raija, joita monet olivatkin tähän rooliin toivoneetkin.

Raijasta on tullut vieläpä entistä kauniimpi! Mitenkäs se tuolla tavalla..? No, hyvä vain, lapsistakin tulee sitten hyvännäköisiä.

Tässä on Gonzalezien uusi talo, eikä tälläkään kertaa ole kuvia kuin ulkoa, koska sisätiloihin tutustumme joka tapauksessa lukiessamme tarinaa eteenpäin.

Tässä vielä takapihan puolelta hieman terassia. Jotenkin käytän joka ikisessä talossani tuollaista kattotyyppiä. Mutta ei voi minkään, kun tuo tyyppi on niin hieno ja sopii kaiken kanssa :-----)

Alex koki itsensä köyhäksi, sillä hänhän asui vanhempiensa katon alla ja käytti heidän varojaan! Herra toivoi soittavansa pianoa sen verran hyvin, että joku heltyisi lahjoittamaan hänelle satasen jos toisenkin.

Alexin soittaessa Raija kuunteli tämän luonnottoman täydellistä kappaletta ja teki samalla salaattia. Raijan ajatukset siirtyivät koko ajan Alexin ja salaatin tekemisen välillä, muulla maailmalla ei juuri nyt ollut väliä.

Andromeda hiippaili syömään juuri kun Raija oli lähdössä pöydästä, ja jutteli vielä Raijalle. "Raija, minä en sitten pidä siitä, että poikaani käytetään hyväksi", Andromeda sanoi ankarasti, vaikka ilme kertoi aivan jotain muuta. "Kuinka minä sellaista tekisin", Raija kysyi todella hämmästyneenä. "En nyt tiedä. Juolahti vain mieleeni, kun olet epätavallisen kaunis neito", Andromeda vastasi. Raija käänsi päänsä pois hieman nolona. On tainnut tämänkin rouvan korviin kantautua hänen parin vuoden takainen maineensa yleisenä miestennielijänä ja kiertopalkintona.

Kauaa ei Raija kuitenkaan ehtinyt asiaa ajatella, sillä hänellä alkoi jo olla kiire hankkia työpaikka. Tuleva rouva Gonzalez oli onnellisen tietäväinen siitä, että Alex tuijotti häntä lasittuneella katseella autuas hymy kasvoillaan.

Lehti ei ollut suonut hänelle sitä tavanomaista iloa, joten Raija asetti lehden työpöydälle ja avasi tietokoneen. Simpalvelun nettisivuilla olivatkin todella suuret työmarkkinat, mikäli Arhippaa, tätä ikäloppua vanhaa miestä, oli uskominen.

Työpaikka löytyi, jonka jälkeen Raija siirtyi tarkastelemaan peilikuvaansa. "Olenko nyt aivan väärässä, vai ovatko silmäni... ruskeat?" Voi että, blondimme osuikin oikeaan.

Alex katsoi velvollisuudekseen ilmoittaa eräästä asiasta. "Kultaseni, vanhemmillani, molemmilla, on tänään syntymäpäivät. Jospa menisimme alas juhlimaan. Luulisin, että äitini olisi kutsunut jonkinlaisen pitopalvelun." Raija näki tämän uutena tilaisuutena Andromedalle kaivella hänen menneisyyttään. Mitähän luurankoja tämän naisen kaapista löytyykään?

Alex asteli juuri portaita alas, kun Andromeda saavutti virstanpylväänsä. Vanha rouva kivahti kiukkuisesti poikansa juhlauteluihin: "Vai että vielä juhlat? Yleensä sitä juhlitaan nuoria, ei vanhoja, ja tämä perinne pysyy minulla ainakin."

Retukin vanheni ilman kakkuja ja suurempia juhlallisuuksia. Vanhan herran puheista käsitti, että Andromeda oli nimenomaan vaatinut, että ei juhlallisuuksia, yksinkertaiset pikku pippalot perheen kesken, jos edes niitäkään.

Eivätkä siihen juhlittavat aiheet loppuneetkaan. Samana iltana pidettiin nuorenparin häät, ihan vain perheen kesken. "Voi Alex, minua jännittää", Raija kuiskasi hymyillen. "Ei se mitään, kultaseni, olet juuri niin kaunis kuin kuvittelinkin", Alex vastasi autuaana.

Seuraavana olivat vuorossa sormusten pujottaminen sormeen. Molemmat saivat omat sormuksensa, ja tässä vaiheessa Andromeda rääkäisi kovaan ääneen: "Vai että tällä tavalla!" Retu joutui kuljettamaan rouvansa turvallisen välimatkan päähän, sillä tämä näytti siltä, että olisi voinut hyökätä Raijan päälle milloin tahansa.

Aurinko laski juuri silloin, kun pari suuteli toisiaan. Tässä vaiheessa Retu ja Arhippa joutuivat molemmat pidättelemään silmin nähden vihaista ja loukkaantunutta Andromedaa.

Seuraavaksi hääyönä Alex kantoi nuorikkonsa sänkyyn ja he suunnittelivat hankkivansa lapset nuorina, jotta huvittelulle ja työelämälle jäisi enemmän aikaa sitten kolmekymppisenä. Kuvitelkaa mitä tapahtuisi, jos Andromeda saisi tietää puuhistanne, joten suut suppuun!

Andromeda tiesi puuhastelusta. "Retu", hän sanoi järkyttyneenä, "minä näin juuri äsken Alexin ja sen... sen... noita-akan pelehtivän. Voi että, miksi juuri minun poikani täytyi naida tuo kiertopalkinto! Miehet eivät ajattele ikinä päällään vaan aina sillä toisella päällä. Tuo noita-akka on vain niin tyrmäävän kaunis, että on kietonut Alexin pikkurillinsä ympäri." Retu tuijotti Andromedaa tutkivasti. "Mitä?", Andromeda tiukkasi. "Tuli vain mieleen tuo, että miehet eivät ajattele ikinä päällään..."

"...tajuatko sinä ollenkaan, että yleistät kaikki miehet, kun puhut noin? Osa miehistä ajattelee päällään, kuten minäkin. Ties vaikka Alex olisi huomannut Raijassa jotain todella ihanaa ja omalaatuista." Andromeda tuhahti: "Jos Alex on jotain huomannut, niin kauniin nuoren naisen. Todellakin!" Andromeda vaikeni hetkeksi, kunnes keksi: "Retu, kun nainen avioituu miehen kanssa, tämä avioituu myös miehen äidin kanssa. Aion olla tavallisempi, mutta tunkeutuva, ja yritän saada savustettua tuon kiertopalkinnon sinne minne hän kuuluukin!"

"Alex?", Raija kysyi. "Mhmm..", kuului epäselvä vastaus. "Luuletko, että äitisi pitää minusta?", rouva kysyi hieman epäröiden, ja Alex kääntyi katsomaan vaimoaan. "Miksei pitäisi?" Raija katseli hetken ympärilleen kuin varmistaen, ettei Andromeda kuulisi. "Hän kyseli minulta outoja tässä eräänä päivänä. Aivan kuin hän tietäisi... menneisyydestäni." Alex katsoi vaimoaan silmiin. "Raija-kulta, sillä ei ole mitään väliä, minkälainen sinä olet ollut, vaan sillä, millainen sinä olet nyt. Olet huomattavasti järkevämpi kuin ylä-asteella, ja olen iloinen, että sisareni päättivät ottaa sinut silloin mukaansa kampukselle." Alex kääntyi katsomaan taas televisiota, kun Raija tunsi itsensä ahdistuneeksi. Raija ei siltikään sanonut enää mitään, vaan kääntyi taas lukemaan uutta 'Suklaajälkiruokien valmistus' -kirjaansa.

Seuraavana päivänä aamun sarastaessa Raija asteli kohti kimppakyytiään. Hän yritti pitää mielensä seesteisenä, mutta silti hänessä kyti aavistus siitä, että Andromeda voisi yrittää tehdä mitä tahansa yrittäessään erottaa Alexin Raijasta.

Kun Raija oli onnellisesti töissä, Andromeda istahti poikansa viereen varhaiselle lounaalle. "Alex, juttelisin kanssasi hieman tuosta... Raijasta", vanha rouva tuumaili ja Alex käänsi katseensa äitiinsä. "Äiti... Raija kertoi eilen epäilyksistään siitä, että et oikein pidä hänestä." Andromeda alkoi hymyillä omahyväisesti ja ajatteli: 'Oikein havaittu, senkin pieni lutka.' Alex katsoi äitiään tutkailevasti, mutta ei jatkanut keskustelua.

Kotiin tultuaan Raijan läpi huokui pahanolon aalto, ja ensimmäinen ajatus oli: 'Ei kai vain...'

Illalla Raija alkoi valmistella petiä yöpuulle. Hän muisti Andromedan silkkaa pahuutta ja katkeruutta uhkuvan katseen, kun Raija käveli hänen ohitseen iltapäivällä, ja oli vilpittömästi onnellinen siitä, että katseella ei voinut tappaa. Raija oli nyt varma, että vanhempi rouva Gonzalez juoni jotain, mutta hän ei silti tiennyt, mitä.

Yöpuulle asti ei ehditty heittäytyä, siitä piti huolen mahan äkillinen pompahtaminen. Raija yllättyi pahanpäiväisesti, mutta ikävämpi yllätys oli: "HYI YÄK! PINKKIÄ!" Raija ei nimittäin ollut pinkkiin vivahtavien pyjamien ylin ystävä, pikemminkin vihamies.

Siihen ne yöunet sitten jäivätkin, sillä unta ei enää saanut. Raija vaihtoikin sitten päivävaatteet päällensä ja käytävässä tuli Alex vastaan. Alex tuijotti vähän aikaa Raijan vatsaa, kunnes purskahti nauruun ja alkoi hieroa vatsaa. "Minusta tulee isä, minusta tulee isä! Minä toivon, että sieltä tulee poika." Raija hymyili vaisuhkosti, sillä hän ajatteli vain Andromedan reaktiota.

Alex vaistosi Raijan huolen, ja oli varma myös sen aiheuttajasta. "Älä äidistä välitä, hän osaa olla hieman omalaatuinen." 'Vai hieman', Raija ajatteli ja Alex taputti vaimoaan olkapäähän. "Minä kylläkin uskon, että kunhan hän tutustuu sinuun, teistä tulee vielä hyvät ystävät."

Andromeda kuuli vauvasta ja oli raivoissaan. Nyt Raijaa ei voisi savustaa ulos ennen kuin vauva olisi syntynyt. Täytyisi vain esittää huolehtivaa. "Ei, et saa puhua vauvalle. Tiedän, että sinä juonit jotain, mutta et pysty estämään minua ja Alexia. Me rakastamme toisiamme." Andromedalla kiehahti. "Sinua minä pystyn estämään, Alexiin minulla ei ole sananvaltaa. Minä todellakin pidän huolen siitä, että sinä häivyt talosta mahdollisimman pian vauvan syntymän jälkeen."

Raijan pelatessa shakkia Andromeda istahti shakkipöydän ääreen. "Katsotaanpa, pärjäätkö älyssä vanhemmalle", Andromeda sanoi pilkallisesti. Molemmat tahtoivat kovasti voittaa, mutta he keskittyivät niin kovin, että heidän innostuksensa lopahti.

Pihalla seuraavana päivänä Alex kaappasi Raijan syleilyynsä. Nuorempi rouva Gonzalez tunsi itsensä ensimmäistä kertaa vapaaksi ahdistuksesta, mutta tunne palasi, kun hän näki ikkunassa heitä katsovan - kenenkäs muun, kuin itse Andromedan.

Alex päätti jollain tasolla auttaa vaimoaan, ja hän aloitti pyyhkimällä tiskit ruuanmurusista ja muusta törystä ja liasta.

Andromeda toi samana iltana töistä erään työkaverinsa. Andromeda tuijotti tiiviisti televisiota samalla kun työkaveri puhui syöpien haittavaikutuksista ja erilaisista syöpämuodoista.

Raskaus käy kyllä töistäkin, ja väsymys oli seurausta. Raija tunsi itsensä todella usein väsyneeksi, eikä keksinyt muuta selitystä kuin raskauden.

Raija oli tavallisella iltapesullaan, kun hänen vatsansa pompahti toisen kerran. Rouva yllättyi iloisesti, mutta sitten hän muisti Andromedan sanat: "Savustan sinut pois talosta heti vauvan syntymän jälkeen..."

Raijassa alkoi Andromedan jatkuvan ahdistelemisen tuloksena näkyä vähän outoja merkkejä. Hän alkoi pitää sateesta yhä enemmän, ja vietti usein tunteja kuunnellen sateen ropinaa.

Arhippa päätti omalta taholtaan avustaa nuorta rouva Gonzalezia, ja otti vastuulleen suihkun sen aamuisen siivoamisvuoron. Samalla hän mietti, että suunnittelko Andromeda jotain, sillä hän vannoi, että oli nähnyt tyttärellään vihamielisiä ilmeitä aina Raijan kulkiessa ohi.

Samana päivänä aamiaispöydässä Arhippa tarttui härkää sarvista. "Andromeda", hän aloitti ankarasti, "et kai vain yritä savustaa Raijaa ulos talosta?" Andromeda kirosi mielessään, 'miksi tuon täytyy aina huomata kaikki'. Kun Andromeda ei vastannut, Arhippa jatkoi: "Kuulehan, sinulla ei ole mitään oikeutta savustaa Raijaa ulos, Alexhan rakastaa häntä!" Tästä Andromeda tulistui. "Raija oli ylä-asteella kiertopalkinto ja miestennielijä, enkä todellakaan tahdo saman tapahtuvan minun pojalleni! Savustan Raijan ulos ja se siitä." Arhippa tunsi hävinneensä tämän tahtojen taistelun, sillä kun Andromeda jotain sanoo, hän tarkoittaa sitä eikä anna periksi eikä varsinkaan halua tunnustaa olevansa väärässä.

Raijan haravoidessa pihaa Andromeda loi nuoreen naiseen ilkeitä katseita. Raija tunsi katseen porautuvan niskaansa, mutta ei antanut Andromedalle sitä tyydytystä, että kääntyisi katsomaan.

Raija ei jaksanut kompostoida roskia, ja mihinkä hän niitä kompostoisikaan, kun kompostia ei ole. Hän päätti polttaa lehdet.

Andromeda oli lopullisesti lopettanut siivoamisen, ja Raijan harteille jäi kaikki, mitä miehet eivät ehtineet tehdä. Raija oli varma, että tämä oli osa vanhan rouvan kostosuunnitelmaa.

Raija oli istahtanut Retun viereen, ja päätti jutella miehelle Andromedasta. "Retu, Andromeda epäilyttää minua. Hän sanoi minulle tekevänsä kaikkensa, jotta minut savustettaisiin ulos talosta." Retu katsoi televisiota, mutta vastasi silti. "Noin Andromeda sanoi minullekin sinua koskien. Sinut pitäisi savustaa pois talosta, mutta minä en ole hommassa mukana. Andromeda vain nolaa itsensä." Raija tunsi solmun sydämessään hieman höltyvän, sillä hän sai varmuuden siihen, että Retu ei ollut mukana vaimonsa touhuilussa.

Muutaman tunnin päästä Raija alkoi huutaa olohuoneessa kuin hullu. "Au! Alex! Nyt heti tänne! Et kai vain ole töissä tai nukkumassa!?"

Sieltä tuli tyttölapsi. Raija ja Alex olivat sopineet, että nimeävät lapsensa kuukausien mukaan, joten tämän tyttösen nimeksi tuli May.

Andromeda oli onnellinen siitä, että hän sai vihdoinkin lapsenlapsia, mutta vielä enemmän onnellisempi hän oli siitä, että nyt hän voisi pikkuhiljaa aloittaa projektinsa nimeltä 'Savustetaan Raija ulos talosta'.

Raija antoi pienokaisen Alexille, jonka ensimmäinen reaktio oli: "Hö, ei poikaa?" Raija katsoi miestään oudoksuen. Tämänhän pitäisi olla onnellinen tytöstä. Lopulta Alexin suu vääntyi hymyyn, hänellä oli nyt pieni tyttö.

Mutta sitten, kun Raija oli jo ehtinyt huokaista helpotuksesta, hän huomasi, että sieltä tulisi toinenkin pienokainen.

Tämäkin on tyttö, ja hän sai nimekseen April.

Raija kantoi pikku-Aprilin vastasisustettuun omaan huoneeseensa. Andromeda katsoi Aprilia hymyillen, ei se ollut pienen vika, jos äitinsä oli mikä oli. Raija ei tätä huomannut, vaan hän muisti sen yhden toistaiseksi ylimääräisen huoneen, joka voittaisiin ottaa sitten käyttöön.

Alex keskittyi Mayhyn, sillä Raija oli kaapannut Aprilin hoidon itselleen. Alex oli todella onnellinen pienestä tytöstään, joka oli hänelle maailman kaunein pienokainen.

Andromedan lempilapseksi oli noussut May. "Eihän me Raijasta pidetä, eihän? Mummi lupaa sinulle pikku enkelille, että tuhma äitisi savustetaan ulos talosta. Mummin pikku enkeli", Andromeda puheli pienokaiselle.

Andromedalla oli tilaisuus keskittyä Mayhyn todella paljon, koska Raija oli ilmaissut selkeästi, että hänen lempilapsensa oli April. Andromeda viettikin paljon aikaa pienen kanssa, ja yritti vieraannuttaa tätä Raijasta. Siihen ei kylläkään paljoa tarvittu, koska Raija ei muutenkaan Mayta paljoa hoitanut.

Mutta Maystakin täytyi äidin huolehtia. Andromeda oli kuitenkin onnistunut suunnitelmassaan - May ei enää tunnistanut äitiään vaan alkoi itkeä heti, kun Raija yritti syöttää tytärtään.

Alex ehdotti samana iltana Raijalle, että hehän voisivat yrittää nyt sitä poikaa, kenties kahtakin, sillä Alex uskoi kaksostaikaan.

Puuhailu sopi Raijalle, ja hän suostuikin ilomielin. Pian lakanat pöllysivät kuin viimeistä päivää. Lisäksi Raijalla oli taka-ajatus: 'Jos tulen uudelleen raskaaksi, Andromeda ei voi minua häätää talosta.'

Peuhailun jälkeen Alex huomasi vaimonsa olevan todella hiljainen. "Raija, en anna äitini häätää sinua, en vain anna." Raija ei tästä piristynyt. "Minusta vain tuntuu, että hän todellakin on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen minut ulos."

Andromeda huomasi suureksi ilokseen, että May piti hänestä selvästi eniten Alexin lisäksi, mutta alkoi itkeä aina kun Raija tuli lähettyville. Vaippojenvaihtokin sujui todella mukavasti.

Sitten perhettä kohtasi suuri suru: Arhippa oli siirtynyt tuonpuoleiseen, ja hänestä jäi Aprilin huoneeseen ainoastaan kultainen uurna. Uurna siirrettiin pihalle tehtyyn uuteen hautausmaanurkkaukseen.

Kauaa ei perhe ehtinyt menetystään surra, koska nyt olivat kaksosten syntymäpäivät, ja Retu ainakin oli innoissaan. Äidin sylissä kasvoi April.

Isin sylissä kasvoikin sitten May, josta oli mukava katsella kynttilöitä, vaikkei pienellä mielellään ymmärtänytkään tämän 'kakku kynttilöiden kera' -asetelman ideaa.

Tälläinen pienokainen sitten tuli pikku-Aprilista. Luonnetta en muistanut ottaa kummankaan kohdalta ylös.

Ja näin suloinen tyttö kasvoi Maysta.

Raija vietti paljon aikaa Aprilin kanssa, ja Aprilin mielestä kaikkein hauskinta oli se, kun äiti heitteli häntä ilmaan. Andromeda oli tälläkin hetkellä leikittämässä Mayta.

Raija huomasi olevansa jälleen pieniin päin, ja hän ajatteli tyytyväisenä: 'Nyt Andromeda ei ainakaan voi savustaa minua ulos.' Andromedalla oli kuitenkin suunnitelma...

Tähän sitten jäi tämä osa, ja seuraavassa osassa näemme, toteutuuko Andromedan suuri suunnitelma, ja se, että mikä se suunnitelma edes on :---D Nyt Bea toivoo seuraavia asioita: Kommentteja ja vielä enemmän kommentteja. Tahdon tietää, kuinka moni oikeasti lukee tätä, kun tuntuu, että sama henkilö lähettää puolet kommenteista.