Taas uusi osa, yliopisto-osan olenkin jo pelannut, että saas nähdä, tuleekohan seuraava (= neljäs) osa jo ensi viikolla.

Caritaa oli antautunut maalaustelineen uutuudenviehätyksen ohjailtavaksi. Hänellä olikin jo visio siitä, mitä hän oikein maalaisi.

Aviopari oli niin onnellinen kahdesta kauniista tyttärestään, että he halusivat vielä yhden lapsen. Molemmat olivat varmoja päätöksestä, eli Kristinan ei tarvinnut tällä kertaa edes käskeä.

Arhippa oli sänkypuuhien jälkeen terästäytynyt isänä ja menikin heti herättyään hemmottelemaan Andromedaa.

Pitkästä aikaa tarvittiin lastenhoitajaa, kun vanhempien työajat eivät venyneet tarpeettomasti, eivätkä työnantajat olleet heltyneet edes yhden vapaapäivän verran.

Parin tunnin päästä saapui koulubussi pihalle, ja sieltä kömpi esiin Carita. Hän huudahti "Hei hei" kuljettajalle ja astui bussista.

Todistukseen ei kuitenkaan tullut kymppiä vaan kahdeksan ja puoli. Hei, älä sure, hyvä numero se tuokin on.

Juuri Caritan koulubussin jatkettua matkaa pihalle saapui Kristinan työauto. Hän oli saanut ylennyksen. "Hei, katsokaa, minähän menestyn ihan hyvin työssäni", hän kiljahti omahyväisesti.

Carita kuuli, että äiti oli tullut kotiin. Hän pujahti nopeasti työpöytänsä ääreen ja alkoi pakertaa läksyjä, sillä äiti oli nimenomaan toivonut, että Carita suhtautuu kouluun tunnollisesti.

Samana yönä Kristina heräsi kuumuuteen ja painavaan oloon ja hän joutui kävelemään valoon nähdäkseen, mikä oikein oli tuonut sellaisen tunteen. Hän huomasi odottavansa sisarusta Andromedalle ja Caritalle. "Noniin, nyt saammekin kolmannen pikkuriiviön", hän mietiskeli.

Seuraavana aamuna Arhippa lähti töihin haltioituneena tiedosta, että hän saisi taas yhden perijän lisää.

Kello ei ollut vielä edes kahdeksaa, joten Carita päätti kokeilla vanhempiensa sängyn jousitusta ennen kuin hänen täytyisi lähteä kouluun.

Kahdeksalta saapui koulubussi, ja Carita odotti innolla tulevaa koulupäivää. Hän päätti vakaasti parantaa numeroaan.

Kova työnteko koulussa kannatti, sillä hän saapui kotiinsa todistuksessaan iso punainen ja koristeltu kymppi. "Isi, isi, kato mitä mä sain! Mä sain kympin!" Arhippa hymyili tyttärelleen samalla kun maalasi. "Noin sitä pitää."

Samana iltana olikin jo Andromedan syntymäpäivät. Kaikki perheessä olivat iloisia, mutta pieni Andromeda ei asiasta vielä mitään ymmärtänyt. Hän vain hymyili suloisesti kaikille.

Nuori neiti Andromeda. Hän sai luonteekseen 2-6-9-6-4, eli sottaista laatua tämäkin neiti.

Äiti vetäisi tytön ruskeat hiukset poninhännälle, sillä hän ei oikein pitänyt niistä saparoista. Söpö tyttönen.

Syntymäpäivien kunniaksi Kristina pyöräytti vieläpä marjapiirakan, sillä se oli sopivan juhlavaa tähän tilaisuuteen.

Arhippa ei marjapiirakasta välittänyt, vaan hän suunnisti pihalle läiskyttelemään lammikossa. Lapsettaako? Toivoisitko olevasi taas lapsi?

Carita oli huomannut äidin pyöristyvän mahan, ja hän oli vakaasti sitä mieltä, että sieltä tulisi tyttö, kun taas äiti oli sitä mieltä, että sieltä tulisi poika. He päätyivätkin taistelemaan päätöksestä tanssin muodossa.

Edes viikonloppuna ei saa olla rauhassa, sillä Andromeda ilmaisi halunsa kuulla tarinan. Mitenkä hän muuten tuolla tavalla, vaikkei osaa edes puhua?

Kristinan mielestä oli Andromedan aika oppia puhumaan. He aloittivat sanasta 'pullo', ja pian siirryttiinkin sanoihin 'äiti', 'isi' ja 'nalle'.

Illan Kristina päätti käyttää Andromedan kävelyharjoituksiin. Neiti olikin nopea oppimaan, sillä parin tunnin jälkeen hän käveli kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään.

Kyllä se taaperon opettaminen osaa olla rankkaa ja väsyttävää puuhaa, ja tässä tapauksessa sohva oli lähin ratkaisu ongelmaan.

Arhippa oli kuitenkin taluttanut rouvansa makuuhuoneen puolelle, ja kiitokseksi siitä hän sai herätä keskellä yötä rouvan korviasärkevään huutoon. "Voi herranjestas, ei tarvitse noin kovaa ääntä pitää, huomataan sinut muutenkin", Arhippa mutisi ja käänsi kylkeä.

Hikisen puolituntisen jälkeen Kristinan käsivarsilla lepäsi tyttö, jolle annettiin nimeksi Danielle. Mustat hiukset ja siniset silmät. Aivan kuin Carita (vai olikos hänellä vihreät silmät...)

Raskauskilot olisi saatava pois, ja tähän puuhaan soveltuikin loistavasti Arhipan uusin hankinta - kuntopyörä.

Jo ensimmäisenä päivänä Kristina jätti lapset Arhipan hoiviin ja lähti itse töihin. Hän olikin kohonnut jo ties miksi (hei, mulla on oikeasti huono muisti, sovitaan vaikka niin).

Tultuaan töistä Kristina siirtyi taas kuntoilemaan, mutta hänet keskeytti Carita, joka toivoi äidin apua läksyjen teossa.

Seuraavana iltana olivat vuorossa kahdet syntymäpäivät. Ensimmäisenä olivat vuorossa Daniellen.

Ja toinen syntymäpäiväsankari oli Andromeda. Takana Arhippa lukee Daniellelle.

Andromeda sai ihmetellä nopeaa hujahtamistaan pituuden suhteen. Hänestä tämä oli ihmeellistä, mutta häntä huolestutti koulu. Häntä kun ei kiinnostanut oppiminen ollenkaan. Ei se mitään, vielä tässä on aikaa kiinnostua.

Danielleltakin muutettiin hiustyyli, ja hänen hiuksiaan lyhennettiin hiukan ja äiti solmi niihin kauniin letin. Luonne on muuten 3-4-10-10-7. Kaikki perheen tytöt ovat sottaisia tapauksia.

Jo samana iltana Danielle sai kokea opetuksen raastavan tunteen.

Arhippa vietti aikaa puhelimessa toitottaen kaikille, että hänellä oli kolme aivan ihanaa tytärtä, jotka kaikki ovat viisaita ja nopeita oppimaan.

Koko viikko on ollut täpötäysi syntymäpäivistä, ja tämäkään ilta ei ollut poikkeus. Oli Caritan vuoro astua teinien kiehtovaan maailmaan. "Mä toivon... toivon... Mä toivon Ferrarin avoauton!", hän huudahti.

Tälläinen nuori neito tästä tyttösestä sukeutui. Hän sai tavoitteekseen Suosion ja elämäntoiveensa hänellä on omistaa viisi huippuluokan yritystä. Ei sitten yhtään vaatimattomampaa!?

Carita käväisi myös äidin vaatekaapilla ja käytti saksiakin. Hänestä kuoriutui esille kaunis nuori neito.

Carita päätti, että hänestä tulee maailman paras isosisko. Hän aloittikin peittelemällä pikkusiskonsa Andromedan.

Hän myös piti paljon maalaamisesta. Se oli hänen salainen (no, salainen ja salainen) intohimonsa.

Andromedaa puolestaan kiehtoi syvästi shakin kiehtova maailma. Hän rakasti pelaamista äitiä vastaan, ja etenkin hän rakasti äidin voittamista.

Jos puolestaan Danielle saa valita, hän rakastaa vessanpöntön veden loiskuttelemista. Epähygieenistä, mutta nähtävästi hauskaa.

Andromedakaan ei Caritan tavoin saanut ensimmäisenä koulupäivänään täyttä kymppiä, vaan hän sai myös kahdeksan ja puolen.

Carita oli hankkinut jo parhaan ystävänkin. Hänen nimensä oli Meri, ja he pitivät samoista asioista, kuten taiteesta.

Danielle ei ollut kuitenkaan yhtä onnellinen. Hän protestoi ahkerasti pinnasänkyä vastaan, sillä se tuntui hänestä vankilalta.

Äiti pelasti pienen tyttärensä pinnasängyltä, sillä oli tytön syntymäpäivien vuoro. Danielle yritti kovasti koskea kynttilöihin, mutta Kristina piti visusti tytön pois vaarallisten liekkien ulottuvilta.

Suloinen pikkuneiti Danielle, joka pitää kovasti kakun syömisestä. Tätä namia saakin ainoastaan syntymäpäivinä.

Kristinakin päätti viimein uudistaa tyyliään. Asua hän oli käyttänyt jo kauan, mutta hiukset kokivat armottoman lyhentämisen.

Uusi tyyli toi mukanaan itseluottamuksen, minkä turvin Kristina sai nauttia jälleen ylennyksestä.

Osat olivat vaihtuneet. Enää ei ollut kotiäitiä ja työuraa luovaa isää, vaan nyt myös Arhippa joutui siivoamaan.

Ilma oli alkanut kylmetä, mutta se ei Daniellea haitannut. Hän pelasi pihalla pallolla isänsä kanssa.

Arhippa oli iloinen saadessaan puuhata jotain kahdestaan tyttärensä kanssa. Varsinkin tällainen urheilullinen muoto oli hänen mielestään sopivaa puuhaa.

Carita oli tehnyt heille aamupalaa, ja tytöt keskustelivat keskenään eri asioista. "Minun mielestäni patsaat on tosi hienoja", Andromeda sanoi ja sai hyväksyvää mutinaa sisariltaan.

Carita soitti yliopistolle ja tiedusteli stipendien mahdollisuutta. Hän saikin stipendit hyvästä koulumenestyksestään, sekä taidoistaan urheilussa ja luovuudessa. "Saako muka taidoistakin stipendejä", hän ihmetteli.

Samana iltana olivatkin Andromedan syntymäpäivät. Tyttö mietti kuumeisesti toivettaan, ja toivoi lopulta menestystä koulumaailmassa.

Tälläiseltä näyttää teini-ikäinen Andromeda. Hän sai tavoitteekseen Perheen ja elämäntoiveekseen '6 lapsistasi menee naimisiin'. Ollaanpa sitä nyt lapsirakkaita.

Hänkin päätti uudistaa tyylinsä. Hän vetäisi hiuksensa kiinni ja valitsi itselleen sinisen paidan ja tummat farkut.

Seuraavana hän aloitti opiskelemaan ruuanlaittotaitoja. "Herranjestas, noinko päin sitä veistä pidetään?", hän henkäisi.

Perheessänne on lintsaaja. Meidän pieni Danielle, eikös sinun pitäisi olla koulussa? "En mä taho", hän sanoi ja hymyili.

Päivää synkensi vielä ulosottomiehen odottamaton vierailu. Tämä taitaa todella nauttia hommastaan, vai mitä luulette?

Ulosottomiehen mukaan sai lähteä suihku. Eikö sinulla omaa ole, niin pitää viedä toisten?

Päivä kuitenkin kirkastui kun Andromeda tuli kotiin mukanaan kymppi todistuksessa.

Siskokset viettivät paljon aikaa kahdestaan kivi-paperi-sakset -peliä pelaten. Aina ei kuitenkaan voi voittaa.

Arhipalla oli työpäivä, ja hän oli innoissaan limusiinikyydistä.

Kotiin tultuaan Arhippaa vastaan juoksi Kristina, joka oli kuullut Arhipan ylennyksestä. Mies oli nyt uransa huipulla Hulluna tiedemiehenä.

Arhippa päätti nauttia hullusta tiedemiehyydestään, ja hän ottikin elämän eliksiiriä. "Nyt olen siis hullu tiedemies, eli otetaanpa sille", hän totesi hymyillen.

Kääk, sosiaalitantan paluu. Mukaan lähti Danielle, kunhan täti oli ensin käynyt läksyttämässä vanhempia.

"Tämä ei ole reilua!", Arhippa itki. "Olisit vienyt tyttäresi kouluun etkä olisi vain seisonut ja ihmetellyt", Carita tuhahti. Sisarusrakkaus on tainnut unohtua. "Niin, tosiaan", Arhippa sanoi. Nii-in, mitenkäs et tuota aiemmin keksinyt?

Carita oli mielestään ansainnut huikan elämän eliksiiriä, mutta syytä hän ei keksinyt. Eipä sitä toisaalta tarvittukaan.

Tietokonekin oli kaiken murheen lisäksi mennyt rikki, joten Arhipalla meni kallisarvoisia tunteja sen korjaamiseen.

Ruokakin oli päässyt loppumaan, ja siihenkin meni rahaa.

Andromeda päätti kokeilla valheenpaljastuskonetta, jonka hänen isänsä oli saanut joskus nuorena. Huonostihan siinä kävi, kun hän ei osaa yksinkertaisesti valehdella.

Arhipan kimppakyytiä kelpaa esitellä. Komea limusiini, jolla komea mies menee töihin. Kristina on varmasti ylpeä.

Kristinakin on kohonnut urallaan taas pykälän ylöspäin. Hän on nyt 'Merten kauhu' vai mikälie. Palkka on kuitenkin kohdallaan, ja se on se pääasia.

Arhippa pitää lääkkeiden ja virusten kanssa puuhailemisesta, ja hän keksikin uuden lääkkeen.

Hän on myös hyvä urheilussa. Ei mikään sen parempaa Kristinan kohdalla - mies on komea, menestyvä ja vieläpä urheilullinen.

Andromedalla on uusi ystävä, jonka kanssa hän pelaa usein shakkia.

Ystävän lähdettyä kotiin Andromeda soitti yliopistolle ja kysyi stipendejä. Hänellekin niitä oli tipahdellyt aimo määrä, joista yksi oli hyvästä koulumenestyksestä.

"Sisko hei, minä olen miettinyt", Andromeda aloitti, "olisikohan jo meidän aikamme siirtyä yliopistomaailmaan?" Carita mietti vähän aikaa. "Kyllä, minun mielestäni on aika." Tytöt pakkasivat tavaroitaan mukaan, astuivat taksiin ja siirtyivät yliopistolle.

Perijä-äänestys, kuvat ovat yliopistolta.

Carita, luonne on 3-4-10-10-7, tavoitteena Suosia ja elämäntoiveena omistaa 5 huippuluokan yritystä.

Andromeda, luonne 2-6-9-6-4, tavoite Perhe ja elämäntoive: '6 lapsista menee naimisiin'.

Eli kommentteja ja toiveita perijän suhteen. Itselläni on jo suosikki, mutta kunnioitan myös lukijoiden mielipiteitä.