Nyt hemmottelen teitä taas uudella osalla, jonka tekemiseen meni vähän (köhköh) aikaa. Syynä of course urheilun seuraaminen, koulutyöt jotka suivaannuttivat minut tähän kirjoittamiseen ja se, että on ollut kavereiden saralla kiireitä. Niin, selityksiä, selityksiä. Mutta nyt osan kimppuun.

Andromedalla oli säpinää Retun kanssa. "Kulta, mitä jos... Sinähän olet toivonut poikaa", Andromeda sepitti ja silitteli miehensä poskea. "Niin?" Retu kysyi kiinnostuneena. Jos puheenaihe olisi siitä, että he voisivat yrittää poikaa...

Kyllä, asia tarkoitti juuri sitä. Molemmat ilahtuivat mahdollisuudesta pöllyttää lakanoita, ja Retua lämmitti ajatus siitä, että hän saattaisi saada vihdoinkin pojan. Alkoi jo kyllästyttää, kun ei talossa ollut juurikaan kuin naisia.

Kristina oli ottanut elämäntehtäväkseen opettaa Tina kävelemään. Andromeda oli ilmaissut elehtimällä, että hän väsytti, ja kunnon mummina Kristina oli valmis kasvattamaan lapsenlapsiaan.

Mummilta ei liiennyt sinä päivänä aikaa kenellekään muulle kuin Tinalle. Bella viettikin sitten aikaansa isän kanssa - ihan vaikka isi pelasikin shakkia.

Kristina keskittyi illemmalla myös muihin kuin Tinaan - olihan hän opettanut tytön kävelemään omin avuin, ja nyt häntä ei enää tarvinnut tukea. Oli siis Mian vuoro olla huomion kohteena, vaikka vaihdettiinkin vaippoja.

Retu oli tullut töistä kotiin. "Minä näytin niille, olisin voinut myös nyrkkeillä", hän uhosi. Mies oli kuitenkin mielissään, kun kuuli, että isovanhemmat olivat hoitaneet tyttöjä.

Kristina oli kutsunut illemmalla ystävänsä-jonka-nimeä-en-muista kylään. Heillä riitti puhumista eri asioista.

Perhepäivällisellekin kutsuttiin Kristinan ystävä mukaan. Emäntä itse jakoi ruuanlaittoneuvoja - samoja joilla hän oli tehnyt nämä maukkaat riisiä ja kanaa -annokset.

Vauva ilmoittelikin jo tulostaan. Tällä kertaa ei pahoinvointi ollut yllättänyt, ja siitä oltiin iloisia. Ei se vessanpönttö loppujen lopuksi kumminkaan ihan niin hyvä kaveri ollut.

Tinasta oli herttaisen luonteensa ansiosta tullut jokaisen suosikki. Äiti opettikin hänet puhumaan, nimittäin Retu oli luvannut opettaa Mialle tämän taidon.

Tuli Bellallekin se ensimmäinen koulupäivä eteen. Tämä päivä oli sateinen, mutta se ei hyytänyt hymyä tytön kasvoilta.

Tämä herra olisi kuitenkin riittänyt hyydyttämään hymyn kenen tahansa, vaikka Naantalin auringon kasvoilta.

Bellan tullessa koulusta aurinko paistoi taas, mutta nyt ei enää hymyilyttänytkään. Kasi paistoi todistuksesta. Minä ainakin olisin ollut onnellinen kasista.

Andromeda leikittikin Tinaa juuri kun Bella syöksyi sisään ja sopotti jotain läksyjen tekemisestä.

Läksyt tehty, ja silloin Bella siirsi katseensa jalkapalloon.

Andromeda jakoi neuvoja jalkapallon suhteen tyttärelleen, ja tytär jaksoi niistä kiittää halaamalla.

Maha oli taas pompahtanut. Synnytys olisi askelen lähempänä, eikä Andromedalla todellakaan ollut hyviä muistoja siitä tapahtumasta.

Seuraavana päivänä hymy oli kuitenkin herkässä, kun Bella tuli kotiin kympin kanssa. Andromeda ei tiennyt, mitä olisi tehnyt, kun Mia vaati huomiota ja Bella samoin.

Samana iltana olivatkin kaksosten syntymäpäivät. Isin sylistä pääsi vanhenemaan Mia, joka selvästi halusi maistaa kakkua (tai sitten kynttilöitä, ken tietää).

Miasta kasvoi suloinen ja päättäväinen tyttö, joka tiesi heti, että hän haluaa isona ponin.

Tina kun oli äidin pieni kulta, niin tämä pääsikin vanhenemaan äidin sylistä. Häntä ei kakku jaksanut kiinnostaa, sillä hän tiesi, että saisi sitä kuitenkin.

Tinasta oli mukavaa, että hänestä tuli näin iso. Hänhän pääsisi kouluun, siitä sitten yliopistoon ja lopulta hänestä tulisi kaupungin pormestari. Tavoitteletkohan hieman suuria?

Andromeda juhlisti tyttöjensä kasvamista tanssimalla. Hän oli kaiken lisäksi kuullut, että jos tanssii, vauvasta tulee urheilullinen ja musikaalinen.

Tuskin pääsi portaat ylös nukkumaan mennessään, kun jo alkoivat samat tutut tunteet.

Tälläinen lapsonen, ja hänestä tuli poika. Poju nimettiin isän toiveiden mukaan Alexiksi.

Andromeda joutui katsomaan lastansa lähempää, jotta uskoisi todella, että hän oli vihdoinkin saanut pojan.

Huominen olikin sitten ensimmäinen koulupäivä Mialle, joka hymyili leveästi.

Koulupäivä oli ensimmäinen myös Tinalle, joka hänkin hymyili erittäin leveästi.

Onkin hyvä aika esitellä perheen uusi talo. Piti lisätä huoneita, kun meinasivat loppua kesken. Muutenkin pohjapiirustusta ja pihaa muokattiin raskaalla kädellä.

Tässä takapiha. Pihalle on tehty myös kasvihuone.

Vielä vähän takapihaa sivulta kuvattuna.

Arhipan päivät menivät Alexia hemmotellessa. Itse hän ei ollut saanut poikaa, mutta nyt kun lapsenlapsena olisi tälläinen tuleva hurmuri, niin...

Alexin lisäksi Arhippa vietti aikaa polkemalla kuntopyörää. Vaikka eläkkeen portit jo häämöttävätkin, täytyyhän sitä silti pitää kunto korkealla.

Aika vierähtää nopeasti pienen kanssa. Alexia piti sylissä ukki, jonka silmäterä poika oli.

Awww, aivan hurmaava tapaus. Luonne on täsmälleen sama kuin Bellalla, eli 4-10-9-4-1.

Andromeda tuli kotiin juuri Alexin vanhenemisen jälkeen, ja ylennyksen kanssa.

Mia juoksi äidin luokse kertomaan, että Alexilla oli syntymäpäivät. "Minä muistin", Andromeda sanoi, "mutta töihin oli silti mentävä. Muuten olisi tulleet potkut. Eikös Retu ja äiti ja isä olleetkin siellä juhlimassa?"

Retu oli alkanut soittaa pianoa, ja Tinan mielestä isi soitti todella ihanasti.

Alex löysi huoneestaan äidin ostaman syntymäpäivälahjan - piirrustuspöydän!

Mia joutui leikkimään veljensä huoneessa, sillä hänen huoneessaan ei lelulootaa ollut.

Arhippa nautti vanhoilla päivillään myös puutarhanhoidosta, vaikka töissäkin sitä oli käytävä.

Talon tyttökolmikko oli löytänyt uuden ystävän, joka olikin kappas kappas - Danielle! Minulla onkin suunnitelmia tälle tytölle.

Andromedalla riitti ihmettelemistä pienessä pojassaan. "Voi kuinka sinusta on tullut jo iso poika. Kohta sinulla on syntymäpäivät ja sitten oletkin yhtä vanha kuin kolme muuta."

Samaan aikaan Bella ja Tina olivat juttelemassa kuumassa lähteessä. "Alexilla on tällä viikolla synttärit", Bella sanoi mietiskelevästi. "Niin", nyökytteli Tina, "mitäköhän se toivoo synttärilahjaksi? Toivottavasti ei isompaa huonetta, koska mä en halua vaihtaa sen kanssa huonetta. Ruskea ei sovi mulle."

Andromeda päätti seuraavana päivänä vihdoin ja viimein uudistaa tyylinsä.

Samana iltana olivatkin jo Bellan syntymäpäivät. Tyttö ei itse ollut muistaa niitä. "Mä toivon, että pääsen hyvään yliopistoon hyvillä stipendeillä", hän toivoi varovaisesti.

Neidosta tuli tämännäköinen. Anteeksi, anteeksi, mutta en muistanut ottaa tavoitetta tai muutakaan lapulle.

Hän päätti uudistaa tyylinsä kaikin tavoin - päästä varpaisiin.

Kristina oli kohdistanut sillä aikaa kaiken huomionsa Miaan.

Ja vielä samaan aikaan Andromeda päätti aloittaa kasvihuoneharrastuksen. Hän halusi kokeilla jotain uutta ja tuntematonta.

Seuraavana päivänä Retu otti asiakseen opettaa poikansa kävelemään. Andromeda sai syventyä harrastuksensa pauloihin, kun mies hoiti opettamisen.

Retu päätti opettaa pojalleen myös puhumisen jalon taidon.

Ja ylennyksiä tippuu taivaalta. Kristinasta tuli vihdoin ja terästitaaninainen, konnien kauhu ja painajaisunien aiheuttaja.

"Ukkoseni, pärjäätköhän vesisodassa terästitaanivaimollesi", Kristina vitsaili. He aloittivat suuren vesisodan.

Alexilla olivat jo samana päivänä syntymäpäivät, ja koko perhe oli niitä juhlistamassa.

Pojasta oli metkaa hurahtaa yhtäkkiä neljättäkymmentä senttiä.

"Isi, sähän kun oot käyny sen yliopiston, niin mitä stipendejä sieltä saa?" Bella kysyi. Retu ei voinut olla kuin ylpeä siitä, kun hänen tyttärensä kyseli jo koulutukseen liittyviä asioita.

Seuraavana päivänä Alex sai jo ensimmäiset läksynsä, jotka hän teki tunnollisesti pihalla.

Mia puolestaan oli väsynyt tähän ainaiseen koulunkäyntiin. Hän toivoi jo syntymäpäiviensä tulevan, sillä teininä hänen koulupäivänsä vähenisivät kahdella tunnilla.

Bellaa ei väsyttänyt edes yhdentoista aikaan yöllä, vaan hän jaksoi keskustella mumminsa kanssa musiikista.

Bellan seuraava päivä menikin sitten koulupäivän jälkeen kuntoillessa.

Kuntoilun jälkeen tehtiinkin sitten läksyt.

Alex ei vieläkään ole onnistunut saamaan kymppiä, ei sitten niin millään, vaikka läksytkin on tehty tunnollisesti.

Tina oli kaksosista seurallisempi - hän juoksi joka päivä halaamaan isäänsä, kun tämä pääsi töistä.

Keskustelut venyivät usein taiteelliselle puolelle, johtuen Bellan viehtymyksestä taiteeseen, ja hän kyseli isältään neuvoja.

Kristina piti hyvin paljon Alexista tämän sympaattisuuden takia. Pojan kanssa hän viettikin usein illalla aikaansa.

Bella oli perinyt musikaaliset lahjansa vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Hänen lempisoittimekseen nousi viulu.

Muu perhe puolestaan kuunteli Arhipan sulosointuja.

Retu oli vihdoinkin päässyt Lain ruumiillistumaksi. Samaan aikaan tytöillä oli menossa ulkoleikkihetki.

Samana päivänä olivat jo kaksosten syntymäpäivät. Molemmat toivoivat hyvää koulumenestystä ja komeita poikaystäviä. Onpas siinä toiveet.

Tinasta tuli melkein kuin ilmetty äitinsä. (Hänenkään tavoitettaan en muista.)

Tässä vielä Mia. Hänestä tuli kaunis, e-r-i-t-t-ä-i-n kaunis neito. Hänenkään toiveet eivät ole päätyneet paperille.

Tässä siis tämä osa. Ensi osassa ei olla varmaan koko aikaa kampuksella, eikä välttämättä ollenkaan. Perijä-äänestykseen kannattaa varautua, sillä kuka tietää, mitä ensi osassa tapahtuu. Kommentilla saa (ja pitää) muuten nakata. :)