Täällä taas uuden osan voimin. :) Tämä osa onkin pidempi (reilut 100 kuvaa), have fun! :D

Arhippa tuli töistä kotiin. Hän sai ylennyksen, ja mietti jo kuumeisesti, millä tavalla hän oikein käyttäisi rahat Kristinaan. Lopulta hän päätti antaa tyttöystävänsä päättää, millä tavalla rahat käytetään.

Arhipan mielestä oli aika muuttaa tyyliä pään kohdalta. Hän otti kamman ja löysi purkin hiusgeeliä ja veti hiuksensä tyylikkäästi taakse. Hieman rikkinäiset lasitkin vaihtuivat uusiin ja tyylikkäämpiin sellaisiin.

Hyvä että komistus ehti ihailla itseään peilistä, kun puhelin soi. Linjan toisessa päässä oli hänen vanha työkaverinsa. Keskustelu oli hyvin älykästä. "Mitäs sanoisit, jos kuulisit, että espanjalainen tauti on kotoisin Espanjasta?" Tämän hän siis oli oppinut ensimmäisenä päivänä uudessa työpaikassaan. Tästä urkenikin keskustelu koskien lääketiedettä.

Pian keskustelu kuitenkin muuttui Arhipan mielestä epämiellyttävämpään suuntaan. Alettiin nimittäin puhua Arhipan perheestä. Tästä ei mies pitänyt, ja ilmaisikin asian suureen ääneen. Hän oli viettänyt puhelimen ääressä jo pari tuntia.

Kun toinen on puhelimessa, toinen tekee ruokaa hiki hatussa, että ehtisi varmasti ajoissa.

Syötyään Arhippa sai ajatuksen - hänhän voisi mennä Kristinan kanssa Stadiin käyttämään ansaitsemiaan rahoja. Arhippa soittikin taksin ja sanoi, että nyt olisi kyllä pakko päästä Stadiin. Taksikuski lupasi tulla hakemaan heitä pian.

Pian taksi saapuikin, ja Kristina oli todella utelias kuulemaan, mihin he olisivat menossa. Arhippa vain hymyili salaperäistä hymyään eikä suostunut paljastamaan mitään.

Stadilla he saapuivat Ostosparatiisiin, ja Kristina kiljahti onnesta, kun taas Arhippa myhäili itsekseen tyytyväisesti.

Arhippa suunnisti heti pelaamaan biljardia. On nähtävästi päivän kohokohta, kun pääsee pelaamaan biljardia vihainen ja uhkaava ilme kasvoillaan.

Arvatkaahan, minne Kristina löysi tiensä? No vaatekauppaan tietenkin. Hän päätti ostaa itselleen ja Arhipalle uusia vaatteita, sekä mahdollisesti tuleville lapsosille.

Kristina oli hieman pettynyt kun ei päässyt vinguttamaan varsinaista luottokortia, vaan piti säheltää ja äheltää paperirahan kanssa. Harmi kuitenkin unohtui pian, kun hän päätyi kuvittelemaan itseään näissä uusissa vaatteissa.

Ostettuaan vaatteet Kristina lampsi yleisöpuhelimen luokse ja soitti taksikuljettajalle. Heidät pitäisi hakea kotiin, eikä Arhipalla olisi mitään vastaansanomista. Lieneekö Arhippa 'hieman' tossun alla?

Kun taksi tuli hakemaan, he olivat jo odottamassa kyytiä. Arhippa oli hieman surullisen näköinen, mutta ei malttanut odottaa, että pääsisi näkemään uudet vaatteensa.

Taksissa Kristina ilmoitti, että vaatteet ovat yllätys, ja hän antaa ne sitten ajallaan. Arhippa ei pitänyt ajatuksesta, mutta päätti pitää mölyt mahassaan. Kristinaa upeampaa naista hän ei ollut eläessään nähnyt, ja olisi vaarallista ilmaista pettymyksensä.

Aww, mikä näky. Söpö pari.

Hyvin nukutun yön jälkeen Kristina haki pihalta aamulehden, ja hän katsoisi, löytyisikö sieltä mahdollisesti Lainvalvonta-uralta työpaikkaa.

Neito etsi siis töitä. Lainvalvonta-uralta ei vieläkään löytynyt vapaata paikkaa, harmi.

Netistäkään ei löytynyt uralta lainvalvonta vapaita paikkoja. Kristinan oli vain nieltävä pettymyksensä ja seurattava silmä tarkkana työvoimamarkkinoita varsinkin lainvalvonnan osalta.

Työnhaun jälkeen olikin aamiaisen aika. Hän päätti tehdä munakasta, sillä siitä Arhippa oli maininnut pitävänsä. Sen verran taitava kokki Kristina oli jo, etteivät sormet enää osuneet veitsen tielle.

Siistinä ihmisenä Kristina vei lautasensa välittömästi pesuun, mutta Arhippa ei viitsinyt tuhlata aikaansa siihen. Hänen mielestään paljon tärkeämpää oli viettää romanttista aikaa kullan kanssa.

Käsipelikin on hyvin mielenkiintoinen peli. Ikinä ei tiedä kuka voittaa ellei tulosta ole sovittu etukäteen.

Kristinan aamu oli aika kiireinen. Arhipan hellyydenosoitusten jälkeen oli aika siivota suihkutila.

Töihinkin pitäisi mennä, sillä rahaa tämä perhe tarvitsisi ja kipeästi.

Kristinan lähdettyä töihin Arhippa hyökkäsi salamannopeasti tietokoneen kimppuun. Hän tosin luki luontoa ja puutarhanhoitoa koskevia artikkeleita, että ei pelimiestä tästä saa tekemälläkään.

Ei ehtinyt komistus kauaa netissä pyöriä, kun jo kimppakyyti tööttäsi odottavasti pihalla. Harmistuneena työpäivän alkamisesta Arhippa aikoi osoittaa mieltään haromalla hiuksiaan sojottaviksi.

Pariskunta pääsi töistä samaan aikaan, ja tulivat siis samalla kyydillä kotiin. Arhippaa väsytti vietävästi raskaan työpäivän jälkeen, kun taas naisosapuoli oli pirteä kuin peipponen.

Arhippa oli ollut höyhensaarilla jo pari tuntia ennen kuin Kristina päätti käydä nukkumaan. Kaunotar katsoi miesystäväänsä myötätuntoisesti, sillä Arhippa oli selvästi hyvin väsynyt. Ei herännyt vaikka miten sängyn jouset nitisivät ja natisivat kun Kristina yritti käydä mahdollisimman hiljaa nukkumaan.

Arhippa heräsi kuin heräsikin aikaisin. Nopean aamupalan syötyään ja laitettuaan lempivaatteensa päälle hänestä oli tärkeää opiskella ruuanlaittoa ja siivoamista. Okei, nyt tästä ei ainakaan tule minkään näköistä pelimiestä. Kaikki toivo on jo heitetty.

Auringon noustua Arhippa muisti, että Kristina oli mumissut jotain uusista vaatteista kun hän oli noussut ylös. Hän menikin kurkkaamaan upouuteen vaatelipastoon, ja kappas, sieltähän ne uudet vaatteet löytyivätkin.

Kristinan tuttava, se kaunis kahvilatyttö, soitti. Heillä löytyi yhteinen puheenaihe ruuanlaitosta ja puhuttavaa piisasikin, kun Arhippa-parka odotti, että pääsisi hellittelemään Kristinaa.

Kristinan tehdessä ruokaa luontokerhon puheenjohtaja asteli sisälle ja antoi käteltäessä Arhipalle käyntikorttinsa. Jos Arhippaa vaikka kiinnostaisi liittyä hänen kerhoonsa.

Kristina yritti tehdä mahdollisimman hyvää ruokaa, sillä hänellä oli suunnitelmissa kosia Arhippaa. Tämä yllättyikin ja oli mielissään sormuksesta. "Tulisitko miehekseni, Arhippa-rakas?", Kristina kysyi siirappisella äänellä. "Totta kai, muruseni", Arhippa vastasi.

"Voi, tämä sormus on niin hieno", Arhippa huokasi. "Minä tiedän", Kristina sanoi, "enhän sitä muuten olisi ostanutkaan."

Kihlautuminen nähtävästi antoi Arhipalle niin hyvän mielen ja sellaisen hurmion päälle työpaikalla, että hän nappasi itselleen ylennyksen, joka oli menossa hänen työkaverilleen.

Kristina tuli töistä heti Arhipan jälkeen. Hän mietti, odottaisikohan häntä jokin rentouttava kokemus.

Ehei, vaan häntä odottikin hermoromahdusta poteva Arhippa. Mistä lienee romahduksen saanut...

Arhipan luokse tipahti taivaasta tohtori Harha. "Jaa-a, että uusi potilas, vai? Arhippa Kalliohan nimesi oli, niinkö?" Arhippa nyökytteli ja tohtori mietti. "Katsotaanpa, mitä me oikein saamme aikaiseksi viiden minuutin aikana."

"Noin, noustaanpa nyt ylös, hyvä näin. Nyt haluan, että ajattelet hyviä ajatuksia, etkä ajattele yhtään hermorom... siis tilaasi", tohtori korjasi kiireesti, ja Arhippa nyökytteli taas.

"Nyt tulemme kaapista ulos. Sinä olet kana!", tohtori huudahti arvaamatta. Arhipan päässä pieni ääni alkoi kotkottaa, ja pian ääni tuli myös hänen suustaan ulos. Kanahan hänestä tuli. "Nyt olet terve, huomaan minä. Tämä ei maksanut mitään, ilmainen kokeilukerta. Nähdään taas joskus", tohtori sanoi ja hyppäsi takaisin sinne mistä tulikin.

Hermoromahduskin on nähtävästi urheilemista, sillä se kasvattaa ruokahalua. Arhippa alkoi koluta jääkaappia nurkkia myöten, sillä hänellä todellakin oli nälkä.

Ruokaa laitettiinkin, ja Arhippa väsäsi saman tien annoksen myös Katrinalle.

Arhippa suikkasi kihlatulleen lentopusun, ja voi tuota ilmettä. Ruoka ainakin näyttää maistuvan suukkojen ohella.

Mutta mikäs se täällä aamun sarastaessa pilkistää? Ennustajaeukko on ystävällisesti käynyt jättämässä tänne taikalampun yön pimeydessä. Hmm...

Kristina ei kauheasti taikalamppuja ehtinyt miettiä, kun Arhippa hemmotteli häntä hieromalla olkapäitä.

Siinä samassa sännättiinkin sitten naimisiin. Mitään isoja häitä ei tahdottu, vaan tällaiset pienet kahdenkeskisetkin kelpasivat mainiosti. "Nyt pappi sanoo.. pälä pälä... tahdotko... pälä pälä..." Molemmat kuitenkin saivat sanotuksi sen sanan 'tahdon', ja liitosta ilmoitettiinkin maistraattiin.

"Älähän kiirehdi vielä soittamaan, neitiseni", Arhippa sanoi, "minun sormukseni vielä!"

Naimisiinmenon jälkeen siirryttiinkin sitten makuuhuoneen puolelle. Ja arvatkaapas mitä on heidän mielessään.

Sänkypuuhien jälkeen Arhippa päätti ensimmäisenä tehtävänään kunnon aviomiehenä pedata heidän aviopetinsä.

Päivällä neljän aikaan onkin oikein hyvä aika tehdä lounasta alusvaatteissa, vai mitä tuumit?

Talvi on selvästi tulossa, kun pimeä tulee jo näin aikaisin. Ei ehtinyt ruoka valmistua kuin tunnin kun jo oli pimeää.

Odottaessaan ruuan jäähtyvän Arhippa maalasi taulua, josta tulisi hänen omien sanojensa mukaan 'maailman hienoin taulu'. Tästä voimme olla montaa mieltä.

Illalla yhdeksän aikaan pihalla alkoi näkyä epämääräistä liikettä, ja sehän olikin varas.

Arhippa näki kaiken vessan ikkunasta, ja soitti poliisille. Piti vain olla hiljaa, sillä eihän sitä koskaan tiedä, olisiko varas jo oven takana.

Varas ja poliisi aloittivat tappelun, jonka lopulta voitti poliisi isompien hauistensa ansiosta.

Kristina oli vaihtanut työtään - hän vaihtoi seikkailu-uralle, sillä hän halusi elämäänsä jännitystä. Esiintyminen ei sitä nautintoa ollut suonut.

Mutta voi, molemmat töissä ja sillä välin pihalle asteli ilkeän näköinen ulosottomies. Mitä tästä opimme? Maksa laskut aina ajoissa! Ulosottomies piti kovasti Kristinan vaalimasta kasvista, ja otti sen mukaansa.

Vaihtaessaan yöpukuun Kristina huomasi lihoneensa kumman paljon. Hän kummasteli asiaa, ja Arhippa heitti vierestä, että 'vaimo, me saamme käärön'.

Talvi oli tullut ja se toi mukanaan tämän söpön pingviinin, joka etsi lumiukkokaveriaan, mutta sellaista ei vielä ollut.

Kristinalla kävi pingviiniä sääliksi, joten hän meni tekemään tälle lumiukkokaverin. Oliko kuitenkaan ihan viisasta mennä talvipakkaseen yöpuvussa?

Sisällä Kristina muisti tuon oudon taikalampun, joten hän kaivoi sen esiin, hieroi sitä ja laski lattialle. Lampusta alkoi tulla outoa höyryä.

Lampusta astui esiin olento. "Hei hei hei, minä olen, hyvät naiset ja herrat...", henki vaikeni nähdessään vain yhden henkilön yleisössä, "ihan sama. Kuitenkin, olen lampun henki. Toteutan kolme toivettasi!"

"Toteutatko ihan oikeasti toiveita? No siinä tapauksessa... Toivon olevani kauniimpi", Kristina lohkaisi ja tunsi pian ihonsa kihelmöivän, kun henki toteutti hänen lupaustaan. "Vielä kaksi toivetta jäljellä", henki sanoi. "No, minä toivon sitten... pitkää elämää!", Kristina huudahti ja tunsi nuorenevansa.

"Vielä yksi toive jäljellä", henki ilmoitti. "No, hmm... Toivon rahaa!", Kristina huudahti tämän älynväläyksen saaneena. Henki pudisteli päätään - kaikki halusivat rahaa. "Toiveesi toteutukoon", henki sanoi yksitoikkoisella äänellä ja hävisi lamppuineen.

"Voi, tässä tosissaan on paljon rahaa", Kristina huokaisi, "ja miten painava tämä onkaan!"

Arhippa hyökkäsi kulman takaa. "Sanoiko joku 'paljon rahaa'?", hän kysyi, ja Kristina nyökytti. Arhipan huomio kuitenkin siirtyi mahaan. "Mitenkäs täällä voidaan?", hän kysyi mahalta. "Masuasukki voi hyvin", Kristina sanoi hymyillen ja Arhippa tyytyi vastaukseen.

Kristinan illat alkoivat muistuttaa toisiaan, kun ei töihinkään päässyt. Ensin ruokaa, milloin mitäkin omien toiveiden mukaan tai sitten Arhipan toiveiden mukaan.

Aina ruuanlaiton jälkeen täytyy tarjoilla ateria. Tällä kertaa on vuorossa marjapiirakka.

Seuraavana päivänä Arhipan täytyi lähteä töihin. Hänen kimppakyydistään oli tullut komeampi jo aikapäiviä sitten.

Tullessaan töistä huomattiin, että taas oli tipahtanut taskuun yksi ylennys lisää.

Samaan aikaan masuasukki ilmoitteli entistä enemmän olemassaolostaan.

Arhippa vietti mielellään aikaansa höpisten tulevalle käärölle. Joku ulkopuolinen voisi pitää tätä toimintaa hullun hommana, mutta ei Kristina.

Hieman myöhemmin, ja juuri Arhipan lähdettyä töihin, Kristina alkoi tuntea sietämätöntä kipua mahassaan. "Vastalause! Vastalause!! Et saa syntyä vielä, kun ei ole miestäkään kotona", Kristina testasi asianajajan kykyjään, vaikkei tällä uralla olekaan.

Pian hänen käsivarsillaan lepäsi pieni tyttövauva, jolle annettiin nimeksi Carita. Mustat hiukset kuten isälläänkin ja silmät kuin äidillään.

Vastaostettu kehto sijoitettiin keskelle olohuonetta, ja Kristina laittoi oman kullannuppunsa nukkumaan.

Mutta kun Arhippa tuli töistä hän ei voinut pitää näppejään erossa 'isin pikku tomaatista'.

Arhippa siirtyikin syöttämään tyttöä. "Isin pikku tomaatilla on nälkä, eikö vain, nälkähän hänellä on", mies sopotteli tyttärelleen.

Kristina päätti käyttää hyväkseen ensimmäisen vanhempainlomapäivän, ja aloitti päivän halaamalla tytärtään.

Lomapäivän illan Kristina taas käytti lintujen bongaamiseen. Etkös muuten itse sanonut, ettei täällä ole puita? "Mutta eivät nämä linnut tarvitse puita. Ne voivat lentää uskomattoman pitkiä matkoja ilman pysähtymistaukoja", Kristina tiuskaisi.

Kristina päätti lähteä töihin seuraavana päivänä, ja Arhippa joutui heräämään jo seitsemältä korjaamaan rikkoutunutta roskapuristinta, jotta ehtisi ajoissa töihin.

Luppoaikaa jäi runsaasti, ja sen ajan Arhippa käytti rakastamaansa harrastukseen - ötököiden keräämiseen.

Sohaisitko ampiaispesään, Arhippa? Kannattaa lopettaa ajoissa.

Illalla oli pikku Caritan syntymäpäivät. Kristina piti tyttöään iloisena sylissä, kun itse puhalsi kynttilät.

Tälläinen söötti pikkutyttö tuli Caritasta. Luonnekin on ihan mukava: 3-4-10-10-7. Ehkä tuota sottapyttyä en olisi toivonut, mutta ei voi minkään.

Kristina kävikin heti leikkimään tyttärensä kanssa. Hän oli kuullut, että jos äiti leikkii lapsensa kanssa, lapsesta tulee viisas.

Caritaa yritettiin potalle, mutta ainakaan Arhipan kanssa toimenpide ei onnistu.

Seuraavana päivänä kokeiltiin jo toisen kerran lapsenvahtia. Tämä ainakin osaa asiansa, kun siivoaa taloa.

Carita, haluatko ketsuppia niiden palikoidesi kanssa? En usko, että lastenhoitaja antaa sinun syödä noita enää, kunhan huomaa puuhasi.

Kun töistä tultiin, piti tietenkin lasta leikittää. Carita kiljui riemusta kun Kristina heitteli häntä ilmaan.

Samantien vaihdettiin myös tyyli. Entistä söpömpi tyttönen.

Samana iltana aviopari päätti, että he halusivat tyttärelleen sisaruksia - ja mieluiten kaksin kappalein.

Pian tehtiinkin jo tuttavuutta vessanpöntön kanssa.

Aamulla Arhippa aloitti uuden maalauksen. Tämän nimeksi hän päätti antaa 'Auringon vaiheet'.

Arhippa nappasi Caritan ja laittoi tämän syöttötuoliin. Puurolautanen löytyi tytön nenän eteen. Carita hoksasi, että puuroahan voi syödä sorminkin!

Arhippa oli ylpeä uudesta autostaan ja päätti vihkiä sen käyttöön ajamalla työpaikalle.

Uusi auto teki kai vaikutuksen, sillä hän sai ylennyksen taas kerran.

Jo samana iltana uusi lapsi - tai mieluiten kaksi - ilmoitteli olemassaolostaan.

Äidin kanssa Carita suostuu käymään potalla. Isin kanssa ei.

Aamulla Kristina otti tehtäväkseen opettaa tyttärensä puhumaan. "Sanohan tutti, kultaseni", Kristina avusti. "Tutti", Carita toisti. Tämähän on oikea mallioppilas!

Kun oltiin opittu puhumaan, oli vuorossa kävelemään opettelu. Tästä Carita piti sen toiminnallisuuden vuoksi.

Samana iltana masuasukki ilmoitteli, että kohta hän tulee maailmaan.

Seuraavana päivänä oli Caritan aika tulla kouluikään. Tällä kertaa kynttilät kiinnostivat tyttöä niin paljon, että Kristina joutui astumaan pari askelta taaksepäin kakun luota.

Tälläinen neitonen Caritasta sitten tuli. Toivottavasti myös lahjakas ja viisas.

Tyylikin täytyi muuttaa. Voi, hän tulee saamaan suuren poikaihailijakerhon kunhan vain vähän vanhenee.

Kristina siirtyi takaisiin herkkuunsa - marjapiirakkaan. Tästä jälkiruuasta hän piti todella paljon.

Samana iltana hänen vatsaansa alkoi taas koskea. "Ihan kuin olisin kokenut tämän ennenkin", Kristina huusi.

Tällä kertaa Arhippa oli kotona ja hengessä mukana.

Tälläinen vauva tuli taloon. Tyttö, jolla äitinsä silmät ja ruskea hiusväri. Tämä pienokainen sai nimekseen Andromeda samannimisen tähtikuvion mukaan.

Tälläinen osa tällä kertaa, taas kommentti olisi suotavaa, ja ensi osaa odotellessa... Linkinvaihtoja teen, olisi todella mukavaa saada tuonne listaan lisää tarinoita ja LC:tä ja ties mitä muita.