Juu, ja uusi osa näinkin nopeasti edelliseen (köhköh) taukoon verrattuna. Ken muuten arvaa, mistä keksin tuon osan nimen? Aivan oikein: Tenavista! 'Se pieni punatukkainen tyttö'. :--D Kuvia ei sitten ole niin paljon, koska seuraavasta osasta on tulossa extrapitkä verrattuna tähän ja edelliseen osaan. :--D Kuitenkin enemmän osia kuin edellisessä osassa, suunnilleen 31 tai 32, ja osa päättyy jännittävään kohtaan, lupaan jo nyt.

Tässä on siis tämä uusi Gonzalezien hirsikartano, vai voikohan tätä kutsua kartanoksi? Enpä nyt siitä tiedä.

Tässä on takapihaa, jossa on kahdella kerroksella terassit ja parvekkeet, sekä uima-allas.

Lisäksi tässä näkyy ruokailuhuone ja keittiö.

Ja tässä on olohuone, jonka sisustamisessa olen onnistunut hyvin, voinen sanoa. Palataanpa nyt kuitenkin Gonzalezien elämän pariin.

Kotiin palattuaan August koppasi Decembren syliinsä ja heitti tytön ilmaan. "Sinustapa on tullut jo iso ja söpö tyttö", hän hihkaisi. Decembre tuijotti isoveljeään hetken. "Kuka sinä olet?" "Olen August", nuorukainen vastasi. "Sinä olet minun isoveli?" Decembre sopotti, ja August nyökkäsi hymyillen.

August tervehti myös äitiään, joka ilahtui suuresti siitä, että poika palasi pyynnöstä kotiin. "Tervetuloa, August", Raija sanoi iloisesti, "olen hyvin otettu siitä, että palasit." August ei voinut olla hymyilemättä hänellekään. "Minäkin olen iloinen, mutta mitä on tapahtunut talollemme?" "Ai tuoko? Joo, me päätimme uudistaa sen, kun edellinen oli liian pieni." (AI PIENI VAI!? Minä sinulle pienet näytän.)

August sanoi äidilleen, että lähtisi Stadille. Pian hän astuikin ulos taksista, ja totesi saapuneensa Rollon piilopaikkaan. Täällä hän aloittaisi naisjahtinsa, ja mikäli kohtalo puuttuisi peliin, hän saattaisi jopa törmätä siihen punatukkaiseen tyttöön.

Hänpä törmäsikin siihen punatukkaiseen tyttöön, joka sattuikin olemaan töissä Rollon piilopaikassa tarjoilijana. Tyttö esitteli itsensä Rebekaksi. "Rebekka... Kuinka kaunis nimi", August ihasteli, "ja minä olen sivumennen sanoen August Gonzalez." "Oletko sinä mitään sukua Raija Gonzalezille", Rebekka kysyi yllättäen. "Tuota, hän on äitini. Mistä tunnet hänet?" Tähän kysymykseen Rebekka ei vastannut.

Rebekan jututtamisen jälkeen August kokeili lahjojaan pokerinpelaajana. Hän käsitteli äkolikkoja' kuin ammattilainen - olihan hän nuorempana tuijotellut World Poker Touria silmä tarkkana aina kun vain sitä oli tullut.

Sisälle kuului kuitenkin tämän ennustajaeukon käkätysääni. "Voi kuinka kaunis kristallipallosein sä oot, ja mitä minä näenkään? Harmia Raijalle, oikeinko näen? Kyllä vain, Andromedan tahdosta, Kuoleman takaa kuuluu käsky, mutta mitä tehdä?" ennustajaeukko laverteli. August haukkoi sisällä henkeään.

Illalla Rollon piilopaikkaan eksyi myös rouva Kurjenkaula, kasvoillaan aina tuo sama ilme, joka näyttää siltä, kuin joku haisisi todella pahalta hänen nenänsä alla.

Mutta näkyyhän sitä rouvan kasvoilla hymynkin tapainen. Olisiko kyse kenties jostain nuoresta miestarjoilijasta?

August palasi kotiin hymykare kasvoillaan. Hän odotti jo innolla, että saisi kutsua Rebekan kylään.

Raija näki poikansa eleistä, että tämä oli korviaan myöten rakastunut, mutta keneen, hän pohti. Ei sillä väliä, hymy nousi tämänkin äidin kasvoille. Retua ei kiinnostanut Augustin naiset, vaan enemmänkin jälkiruokakirja.

Rebekka saapui, ja August aloitti heti tämän liehittelyn. "Sinun silmäsi ovat niin kauniit", hän sanoi. "Ihanaa, että joku on tuota mieltä", Rebekka sanoi.

Melkein varma pari suuntasi jo pihalle. Rebekka valitteli kipeitä hartioitaan, ja tottakai August tarjoutui hieromaan niitä, herrasmies kun oli. Samalla hän kehui naista. "Sinä olet todella kaunis punatukkainen tyttö."

Illalla pari vaihtoi ensisuudelmansa. August oli iloinen, ja Rebekka hämmentynyt, mutta silti onnellinen. Hän oli silloin yliopistolle kävellessään aina toivonut näkevänsä tämän nuoren miehen, joka oli pistänyt hänen silmäänsä silkalla komeudellaan ja hauskalla luonteellaan.

Asiat etenevät nopeasti. Myöhään samana iltana, tai sanottaisiinko jo yöllä, Rebekka suostui muuttamaan Augustin luokse.

Tässä on sitten Rebekka uudella tyylillä höystettynä. Nyt olisikin varmaan sopiva ajankohta kertoa hieman hänestä, vai mitä luulette? Hänen luonteensa on 9-3-5-4-7, tavoitteensa perhe ja elämäntoiveensa päästä Toimittaja-uran (vaimikälie) huipulle.

Nuori nainen etsi heti lähimmän tietokoneen, ja aikoi vaihtaa tarjoilijantyönsä, josta muuten sai todella alhaista palkkaa, toimittaja-uran töihin. Sopiva työpaikka löytyikin melkein heti, ja päättäväisenä naisena päätöksenteko ei kestänyt kauan.

Rebekka osoittautui myös varsinaiseksi viherpeukaloksi. Kun hän huomasi kasvihuoneen ja sen tyhjän kasvimaan, hän päätti istuttaa tomaatteja. Tottakai lannoittaminen täytyi hoitaa ensin alta pois.

Samana iltana koittivat myös pienen Decembren syntymäpäivät. Hän oli selkeästi sisarussarjan iltatähti, mutta silti aikaa ja tarmoa riitti Raijalta ja Alexilta myös hänelle.

Syntymäpäiviin kuului luonnollisesti myös huonoja puolia, ja näiden syntymäpäivien huono puoli oli se, että tietokone sanoi 'puff'. Raija etevämpänä mekaanikkona tarjoutui korjaamaan koneen, eikä siinä toimessa kauaa nokka tuhissut.

Illalla oli myös muutakin jännittävää. Nimittäin August päätti pyytää Rebekkaa vaimokseen. "Tuota... tämä tulee kyllä äkkiä, mutta tulisitko... tulisitko sinä vaimokseni?" Rebekka tuijotti yllättyneenä Augustia. Hän oli kyllä odottanut nopeaa kosintaa, mutta ettäkö NÄIN nopeaa?

"Tämä sormus on hieno", Rebekka onnistui ainoastaan sanomaan, ja August oli tohkeissaan. Tulisiko tästä nuoresta naisesta nyt hänen vaimonsa?

"Totta kai suostun, kultapupunen!" Rebekka huudahti ja loikkasi Augustin syliin. "Kohta me molemmat olemme Gonzalezeja, ja minä lupaan olla aina ja ikuisesti sinun", nuori nainen lisäsi.

Tämän sanottuaan he päättivät yksissä tuumin vaihtaa myös avioliittosormukset. "Tahdotko sinä, Rebekka, tulla minun vaimokseni?" August kysyi samalla kun pujotti sormusta punatukkaisen tyttönsä sormeen. Rebekka katsoi häntä silmiin. "Tahdon. Entä, tahdotko sinä, August, tulla minun aviomiehekseni?" August katsoi Rebekkaa silmiin. "No mitä luulisit!? Ai siis, juu, tahdon."

Tästä alkoi nuoren parin onnellinen elämä, ja he halailivat ja suutelivat toisiaan aina, kun sattuivat toistensa lähelle. Raija oli onnellinen poikansa puolesta, ja piti Rebekasta. Hänestä tulisi hyvä miniä.

Kun August oli mennyt yöpuulle, Raija istutti Rebekan pöydän ääreen. "No niin, Rebekka. Oletko sanonut minun entisestä elämästäni mitään Augustille?" Raija kysyi. "En tietenkään, en halua pilata teidän välejänne", nuorempi rouva Gonzalez vastasi. "Sepä hyvä", Raija hymyili, "mutta siirrytäänpä nyt seuraavaan aiheeseen. Toivon, että et aloita samanlaista elämää, mitä minä elin aikaisemmin." "En aloita, ei ole edes käynyt mielessä, että myisin itseäni miehille strippiklubilla", Rebekka vastasi närkästyneenä. "Se on sitten sovittu", Raija sanoi tyytyväisenä.

Heetkonen! Mikäs läksyjentekoaika se tämä on? Ja taitaa olla useammatkin läksyt tekemättä. Nuori neiti, kello on jo kaksitoista yöllä!

Läksyjenteon jälkeen Decembre kömpi nukkumaan, mutta heräsi kolahdukseen ja toiseen, aavemaisen ääneen, joka sai hänet itkemään hiljaa, vaikkei tiennytkään miksi. Se ääni vain oli jotain niin kamalaa ja kauheaa, että hänen vain teki mieli itkeä. Mitä oikein oli tapahtunut?

 

Noniin, tässä on nyt 13. osa. Että olinkin näin nopea, mutta sanoinhan, että olin alkanut jakaa osia :--D Jätin tämän tahallaan tällaiseen jännittävään kohtaan, jotta voisitte sitten aivan rauhassa arvuutella, mitä oikein tapahtui. :--D Itse tiedänkin, mutta kerron sen vasta seuraavassa osassa. Noniin, kommentteja sitten pyytelisin.