Tämä on siis uusi LC:ni. Kuvat otan pelin kameralla niin kauan, kunnes saan jollain tavoin PrintScreenit toimimaan.



Tässä hän on - Kristina Gonzalez. Hänen vanhempansa ostivat hänelle ystävällisesti suuren tontin 'luotettavalta' kiinteistönvälittäjältä, joka lupasi, että paikalla odottaisi suuri talo, jonka Kristina saisi aivan omakseen. No, eipä tontilla suurta taloa näkynyt. Kristina on sinisilmäinen ja ruskeahiuksinen neito, joka omaa luonteen 7-6-6-3-3. Hänen tavoitteensa on Perhe, joka antoi hänelle elämäntavoitteen päästä terästitaaninaiseksi. Lisäksi hän pitää hyväkuntoisista miehistä, kun taas vihaa vähän pyöreämpiä miehiä. (Tönösestä ei sitten ole kuvaa.)

Kristinaa alkoi hiukoa pitkän ajomatkan jälkeen, ja hän suunnistikin aivan ensimmäiseksi jääkaapille, ja valitsi murot aamupalakseen. Hän joutui kuitenkin miettimään kauan, laittaisiko ensin riisimurot vaiko maidon.



Kristina ei voinut käyttää pöytää syödessään, sillä hän onnistui bongaamaan pöydältä millin kokoisen tahran. "Ja tältä pöydältäkö minun pitäisi syödä?", hän kiljahti. (Siivousaddikti!)



Kristina ajatteli, että olisi paljon parempi, jos hän osaisi kokata paljon paremmin - etenkin tulevaa miestä ajatellen olisi paljon parempi. Ottaessaan kirjaa kirjahyllystä, jokin kiinnitti hänen huomionsa...

...sanomalehtihän se hänen kiinnostuksensa herätti. Katsos, kun Kristinan logiikalla: sanomalehti -> työpaikka -> rahaa! Tämä neitihän on fiksu, eikös vain? Ensimmäiseksi hän etsiskeli lainvalvontauralta työpaikkaa, mutta kun sitä ei löytynyt, hän päätyi seuraavaksi kiinnostavimpaan työpaikkaan: "Esiintyjän ura, tästä minä pidän!" Niin, sinä pidät kameroiden edessä hymyilemisestä.

Löydettyään työpaikan, tontille löysi tiensä vanhahko nainen, jota Kristina meni innoissaan tervehtimään. Nainen esitteli itsensä puutarhakerhon puheenjohtajaksi. "Olemme kuulleet, että tänne Crystal Springsiin on muuttanut nuori nainen. Se siis olet sinä", nainen sanoi, eikä Kristina voinut muuta kuin myöntää asian. "Olemme ajatelleet kysyä, että haluaisitko sinä liittyä puutarhakerhoomme, kunhan saat puutarhasi kuntoon?" Kristina tuijotti naista, hänkö puutarhakerhoon? Eihän hänellä vielä mitään puutarhaa ole.

Nainen alkoi kehua Kristinaa. "Olen varma, että noilla lihaksilla ja sinun ulospäin huokuavalla tarmokkuudellasi pääset vielä pitkälle, ja saat aikaiseksi hienon puutarhan." Kristina oli todella otettu, ensimmäinen ystävällinen ihminen täällä. Kristina huomasi, että nainen alkoi näyttää kiireiseltä, joten hän hyvästeli tämän iloisesti.

On kyllä oudot huvit tällä nuorella naisella. Hän keräilee ötököitä! Olisikohan mielenkiinto luontoon lähtöisin hänen luonnontieteilijä-isältään?

Kristina huomasi ötököiden pyydystämisen lomassa paketin, mitähän se pitääkään sisällään..? Kristina avasi paketin, ja sieltähän löytyi - tietokone!

Kristina jatkoi ötököiden pyydystelyä, mutta söhäisikin ampiaispesään ja joutui juoksemaan karkuun tien toiselle puolelle. Silti ne riivatun ampiaiset seurasivat häntä, mutta eivät ne pistäneet. Kummia ampiaisia, eivät pistä.

Kristina pelastui ampiaisilta, ja pian sen jälkeen pihalle tallusteli naapureita. He olivat kuulemma kävelleet Stadilta sen kymmenen kilometriä tapaamaan nimenomaan häntä. Etteivät vain puijaa? Kauluspaitainen mies esittäytyi mieheksi-jonka-nimeä-en-muista, mutta aloitti heti Kristinan liehittelyn. Kristina ei lämmennyt yrityksille, sillä mies ehti paljastaa, että asuu vieläkin äitinsä luona. Hän lähettikin miehen pois.

Mies lähti juuri oikeaan aikaan, sillä juuri silloin pihaan tuli pieni ruosteinen auto. Kristina ihmetteli asiaa vähän aikaa, ennen kuin muisti, että hänen esiintyjän uransa alkaa tänään. Voi sinua, huonomuistiseksiko olet syntynyt?

Tultuaan töistä Kristina totesi ajan sopivaksi hyökätä keittokirjan kimppuun. Kirja myös opasti kotitöissä, mikä on aika kätevää. "Vai tuolla tavoin me kuorimme perunat. Olen tehnyt sen aina väärin - ja saanut haavoja sormiini." Jaaha, no, hyvä että nyt sitten opit kuorimaan perunat oikein ja ilman haavoja.

Opittuaan kuorimaan perunat sekä muutaman muun hyödyllisen taidon ja reseptin, Kristina muisti kauluspaitaisen miehen maininnan 'Stadista', ja päätti soittaa paikalliseen taksiyhtiöön. "Mikä se Stadi oikein on? Ai, se on Crystal Springsin ns. keskusta? Siellä on paljon ravintoloita, discoja ja yökerhoja? Viekää minut sinne! Tulkaa hakemaan minut täältä Crystal Springsin laitamilta... Niin, tämä on ainoa talo viiden kilometrin säteellä, etköhän löydä perille."

Astuttuaan taksiin Kristina kysyi kuskilta: "Tietäisitkö paikan, missä on kunnon ruokaa ja sieltä löytyy mukavia ihmisiä ja etenkin komeita miehiä?" Kuski katsahti peilin kautta neitoon ja nyökkäsi. "Paras paikka on Rollon Piilopaikka. Sieltä minunkin tyttäreni löysi miehensä."

Rollon Piilopaikan edustalla Kristina joutui hieraisemaan silmiään. Kaikki oli täällä niin... niin... suurta! Hän ei ollut ikinä nähnyt näin paljon taloja kilometrin säteellä.

Hahaa, taitaa olla paikka maineensa veroinen. Ainakin täältä löytyy nuoria, kauniita naisia. Tämä neitonen on ehdottomasti tutustumisen arvoinen - ties vaikka joku Kristinan tulevista jälkeläisistä (siis miespuolisista sellaisista), huolisi hänet vaimokseen ja miksei huolisi? Nätti kuin mikä.

Kristina löysi pianon. Taiteen ystävänä hän päätti soittaa sitä, mutta ei tietenkään unohtanut pientä rahapottia, johon hän yrittäisi kerätä rahaa, mikäli hänen soitostaan pidettäisiin.

Voi, ei tullut yhtään rahaa soitosta. No, ei se mitään. (Aww tuota ilmettä.)

Härre gud, tässähän on komea mies. Eikä tarvinnut kuin puoli tuntia olla. Kristina huomasi tämän miekkosen heti. (Ja tuolla takana se mies-jonka-nimeä-en-vieläkään-muista.)

Hyvä ettei kuola valu suusta, kun Kristina tuijotti tämän miehen charmikasta olemusta. Mies muuten taisi huomata Kristinan. (Taas tuollainen awww-ilme.)

Uskalsithan sinä mennä juttelemaan miehelle, joka esitteli itsensä Arhippa Kallioksi. He löysivät heti yhteisen puheenaiheen ruuanlaitosta ja luonnosta. Tämähän alkoi hyvin! "Tiesitkö, että madagascarilainen kovakuoriainen löytyy vain Madagascarilta ja eläintarhoista, jossa sitä kasvatetaan?" (Ja äly loistaa.) Arhippa tyytyi nyökyttelemään kiinnostuneena. "Niinkö? Minä luulin, että niitä löytyy myös muualta Afrikasta." (Älyn jättiläisiä molemmat.)

"Mutta tiesitkö sinä, että juustolautasessa on monta erilaista juustoa, joista yksi on muistaakseni vuohenjuustoa?", Arhippa kysäisi ja Kristina nauroi. "Kyllähän minä sen tiedän. Äitini on nimittäin hallitseva maailmanmestari juuston tunnistamisessa." Liioitteletkohan sinä nyt hieman?

Aika lentää, kun on hauskaa. Aamun sarastaessa Kristina kehui vielä täysin rinnoin Arhipan ulkonäköä, ja arvatkaapas kuka olikaan otettu?

Kristina alkoi ehdotella Arhipalle, että hän tulisi käymään hänen luonaan. Arhipasta aate oli mainio, mutta hänen täytyisi sovittaa vierailunsa työnsä lomaan. Sovittiin, että Kristina soittaisi hänelle samana iltana.

Mutta voi, sadesää iski, mutta se meni myös nopeasti ohi. Ei se mitään, juttu luisti lähemmälläkin kontaktilla, oli sadetta tai ei. Tämähän muuten alkaa näyttää hyvältä, ja Kristina on ainakin samaa mieltä.

Kristina soitti samalle naiselle, joka hänet oli tänne tuonutkin. Nainen oli ihmeissään, kun neito halusi kotiin, mutta lupasi viedä hänet.

Kristinalla oli univelkaa edellisen yön tapahtumien takia, ja hän päätti nukkua ne pois ennen kuin soittaisi Arhipalle.

Kristinan nukkuessa tämä ennustajaeukko käveli pihalla ja tunnusti kristallipallolleen rakkautensa tätä palloa kohtaan. Kajahtanut?

Kristinalla oli nähtävästi univelkaa vähän enemmänkin, sillä hän heräsi pimeän tultua, ja silloin hän soitti Arhipalle. Tämä lupasikin tulla saman tien.

Kristiina sytytti lampun huoneeseensa ja haaveili Arhipasta sillä aikaa, kun odotteli tämän saapumista.

Tervehdys tapahtuikin vähän intiimimmin. Tämä on kuitenkin hyvä merkki, onhan?

Pian siirryttiinkin jo suutelemiseen pitkin kättä. Ja Arhippa nautti täysin rinnoin.

Tällä tavoin muuten juhlistetaan yhteen muuttamista ja Arhippa toi mukanaan vajaat 15 000 simoleonia. Arhipalle on siunaantunut luonne: 2-3-9-7-4, hänen tavoitteensa on Tieto, jonka johdosta hän sai elämäntavoitteekseen hullun tiedemiehen ammattitoiveen.

Aamu sarasti, kun he söivät aamupalaa ja keskustelivat yhteisestä tulevaisuudesta. Kumpikin haluaisi kihloihin, mutta he haluavat odottaa hieman. Arhipalla taitaa muuten olla aamupalavalinnat vähän hukassa - hän syö sipsejä aamupalaksi?

Arhipan luontoinnostus erottuu aivan selvästi. Hän yritti bongata papukaijoja Kristinan pihamaalta ja muualta naapurustosta. Kristina huudahti, että missähän arvon herra mahtaa nähdä puita ja lisäksi vielä sen, että täällä ei papukaijoja näy ennen kuin lehmät lentävät.

Arhippa oli löytänyt sattumalta työpaikan tiede-uralta, ja niinpä hänen kyytinsä saapui kymmeneltä aamulla. Mies selvästi jo uneksi paremmasta kimppakyydistä ja valkoisesta hullun tiedemiehen asusta. Kristina jäi yksin kotiin - puhelimen ja rahojen kanssa.

Tähän siis ne rahat käytettiin. Kristina tilasi työryhmän rakentamaan heille uuden talon. Talossa on yksi makuuhuone, wc, sekä eteinen-olohuone-keittiö -yhdistelmä.

Olohuoneosiosta tuli tällainen - pari mukavaa sohvaa, kirjahylly ja maalausteline.

Olohuoneeseen kuuluu vielä työpiste, johon Kristina laittoi tietokoneen jonka sai taannoisesta paketista. Viulunkin on neito hommannut - taiteen ystävänä.

Tässä keittiö. Kristina on luonnollisesti valinnut kaikki. Näinhän se menee: Kristina valitsee ja vinguttaa Arhipan luottokorttia.

Tässä on heidän makuuhuoneensa, joka on selvästi saanut naisen kosketuksen. Punaisen eri sävyjä pitkin huonetta.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä esittelemme vessan/kylpyhuoneen. Nämä kalusteet sai Arhippa valita, sillä Kristina soitti hänelle töihin. Tummat seinäkaakelit ja vaaleat lattiakaakelit taasen ovat Kristinan valitsemat.

Tässä tällä kertaa. Sainkin Print Screenin kuntoon, joten jos kyllästyn ottamaan pelin kameralla kuvia, voitte odottaa huomattavasti parempilaatuisia kuvia. :) Kommenttia toivon, sekä voitte myös pyytää minua laittamaan oman tarinanne/LC:nne tuonne listaan. (Ja kritiikkiä toivon myös kommenttien ohella.)